Maailmanradio tavoitti ja kattoi

Miten  suomalainen maailmanradio toimi, ja mitä se tarjosi? Mediahistoriallista tarkastelua lähimenneisyydestä.

  IN  ENGLISH      Päivitetty 06.03.09

      

DRM  kompastui vastaanottimiin

90-luvun lopulla  kaukolähetysten saataville tuli  digitaalinen DRM-lähetysstandardi. Sen leviämistä hidasti kuitenkin ratkaisevasti kuluttajalle sopivien vastaanottimien puuttuminen. Sellaista saatiin odottaa kevääseen 2009. 

Irlanti  palautti lyhyet aallot

Irlannin radio RTE on lopulta huomannut, että Afrikassa maailmanradio tavoittaa kattavimmin. Missä tahansa. St Patrick's päivänä 2009 RTE palasi lyhyille aalloille. Vaihtoehtona pidettyä mobiilia satelliittivastaanottoa ei lopulta saatu palvelutasoltaan tavallisen eetteriradion tasolle.  Tästä hieman enemmän.               

Tällainen Radio Finlandin logo  oli käytössä laajimman markkinoinnin aikaan 90-luvun alusta kymmenisen  vuotta, ei enää loppuaikoina. Tähän logo on kuvattu messujulisteesta. Siihen liittyi usein iskulause "Missä liikutkin". 

Tämä sivusto kertaa Yleisradion tarjoaman maailmanradion vaiheita ja siitä vuosina 2003-2006 käytyä keskustelua. Aineisto on julkisista lähteistä. Sivuston ylläpitäjä Juhani Niinistö toimi pitkään radion ulkomaanlähetysten päällikkönä Yleisradiossa. Sivuja pidettäköön mediahistoriallisena tarkasteluna. Niistä lienee hyötyä aiheesta kiinnostuneille ja ehkä myös entisille kuuntelijoille. Saksankielinen palvelu (85-02)  oli Radio Finlandin vieraskielisen toiminnan menestyksekkäin osa tunnettuudeltaan kohdealueella.

 

Kuinka  tähän      tultiin?                 Vielä vuosikymmenen vaihteessa YLE:n asenne ulkosuomalaispalveluihin ei ollut erityisemmin kielteinen. Suurten lähetyskulujen rinnalle tuli sittemmin vaikuttavaksi tekijäksi tarve  luoda uusi rooli DAB-digitaaliradion epäonnistumisen jalkoihin jääneelle Radio Peilille. Radio Finland yhdistettiin Radio Peiliin ja ohjelmatarjonta painottui Radio Peilin tyyppiseksi puhekoosteeksi.  Kallis lyhytaaltojakelu olisi joka tapauksessa joutunut tarkkaan arviointiin, mutta lisäpiirteeksi tuli ohjelmatoiminnan muutos.

Lisää  tästä                                   

Alkoi jo 1938

Lyhytaaltolähetykset ovat tarjonneet kohdealueen viestintäoloista riippumattoman jakelukanavan kaikkialle maailmaan. Suuritehoisten lähetysten ylläpito oli kuitenkin kallista ja kustannukset johtivat kielteisiin arvioihin Yleisradioyhtiön  yritysjohdon piirissä. 

Yleisradion hankkeet luopua vapaasti etenevistä radiolähetyksistä tulivat julkisuuteen kesällä 2004. Ulkosuomalaisten kuluttajaliike vapaasti saatavan radion puolesta 2004-2005 oli kansainvälisesti ainutlaatuinen, mutta  ei pystynyt säilyttämään palveluja. Vuoden 2006 aikana ohjelmisto ajettiin alas ja lähetykset päättyivät vuoden lopussa.

Katso taulukkoa eri jakeluteiden saatavuudesta ja kustannuksista.
Avaa taulukko        

 

Edustajat kysyivät, ministerit väistivät

Kansanedustaja  Pertti Hemmilä (kok) teki  maailmanradion loppumisesta vuoden 2007 alussa  kirjallisen kysymyksen. Siinä hän kiinnitti huomiota maailmanradion edullisuuteen kuluttajalle. Vastauksessaan liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen (sdp)  totesi Yleisradion palvelevan ulkosuomalaisia muilla tavoin ja korosti samalla Yleisradion olevan päätöksenteossaan itsenäinen, ja Eduskunnan valvonnassa.

Sittemmin samansuuntaisia kysymyksiä tekivät ainakin Sinikka Hurskainen (sdp) ja Päivi Räsänen (kd). Myös seuraavan  liikenneministerin Suvi Lindenin vastaukset heijastivat Yleisradion perusteita. Ministerien vastauksissa korostettiin Yleisradion itsenäisyyttä.

 

 

Tekstin tekijänoikeus Juhani Niinistö. Lainata voi lähde mainiten.

Mahdolliset kommentit osoitteella juhani.niinisto AT pp.inet.fi


 

YLE käytti  matkapuhelinmarkkinoinnin kieltä  kertoessaan kuluttajille maailmanradion kätevyydestä ja taloudellisuudesta. "Nolla senttiä minuutti, kaikkialla, rajoituksetta".  Kalliiksi yksityismatkailijalle  osoittautunut matkaviestintä ulkomailla tarjosikin yllättävän tehokkaasti vetoapua maailmanradiolle.  Kuva  on julisteesta, jonka  eri versioita nähtiin mm MATKA-messuilla vuoteen 2002 saakka.  Sittemmin suoraa vertailua "mobiilin" kuluihin ei enää haluttu esittää, koska  se oli todettu Yleisradion sisällä  "ristiriitaiseksi markkinointiviestinnäksi.    

 


Monipuolinen täyden palvelun kanava vuoden 2005 loppuun

Lue lisää

Vuorokausikatsauksilla oli kattavuustakuu

 Viimeistään  70-luvulla  oli  selvää, että  kattavan uutispalvelun tarjoaminen eri maanosasuuntien ja aikavyöhykkeiden lähetyksiin  ei onnistunut  poimimalla kotimaan verkoista jokin sopiva uutisohjelma. Ratkaisuksi kehitettiin ns vuorokausikatsaukset. Niiden keskeinen periaate oli  kotimaan "uutisvuorokauden" unohtaminen.  Suomessahan oli mm se periaate, että edellisen illan uutisiin ei palata  aamuissa.

Vuorokausikatsaukset  tarjosivat kullekin alueelle   "Suomen uutisvuorokauden"   lähetyshetkestä  luettuna.  Niinpä esimerkiksi Pohjois-Amerikan  aamukatsaus  klo  15.00 tai  15.30 Suomen aikaa kattoi edellisen illan ja aamun keskeiset aiheet. Jos kyse oli ns jatkuvasta jutusta  se päivitettiin yleensä  tuoreesta taustoitukseen.

Laajimmillaan vuorokausikatsauksia  lähetettiin seitsemänä laitoksena, joilla oli vielä nauhalähetyksiä.   Ilmeisesti laajin yleisö oli  aamulla yhdeksältä Suomen aikaa lähetetyllä katsauksella, joka  tavoitti yleisöä Euroopassa ja  pitkää tietä Australiassa.  Sitä seurasivat Itä-Aasian lähetys ennen puoltapäivää ja sitten iltapäivällä  Etelä- ja Pohjois-Amerikan lähetykset.

Radio Finlandin Tänään oli  Yleisradion ensimmäinen radiolähetys, joka säännönmukaisesti  alkoi käyttää  television ääntä. Tämä tapahtui jo 1980-luvun alkupuolella.  Yksinkertaisena syynä oli se, että television uutisjutut saattoivat olla tiivistetympiä ja  niitä oli ehditty  valmistella pitempään kuin radion juttuja.  Joitakin nimekkäitä toimittajia oli myös siirtynyt televisioon, joten heidän  juttujaan kannatti edelleen käyttää.

Vuorokausikatsaukset eivät olleet riippuvaisia Yleisradion aineistosta sikäli, että tilanteen vaatiessa voitiin käyttää STT:tä tai suoraan saatuja tiedotteita. Mutta nämä tilanteet olivat poikkeuksellisia. Näin äkkiseltään muistan ainakin KOP:n ja SYP:n yhdistymisen menneen Yleisradion taajuuksilla ensimmäisenä ulos vuorokausikatsauksessa, joka oli  juuri alkamassa iltapäivän alussa, kun STT välitti uutisen.

On korostettava, että  vuorokausikatsausten tekemiseen suhtauduttiin varsin vakavasti.  Lähetyksissä pyrittiin ennen kaikkea  sellaiseen kattavuuteen, että kuuntelija  voi luottaa  saaneensa  sen  vuorokauden keskeiset aiheet, laskettuna ao lähetysajan ohjelmasta vuorokautta aiemmin.  Kussakin vuorossa oli yleensä vain yksi toimittaja, joka hoiti parin vuorokausikatsauslähetykset ohella myös muuta tuotantoa. 

Vuorokausikatsaukset alkoivat kymmenminuuttisina vuonna 1980. Puolen tunnin lähetyskestoihin siirryttiin 1982.

Vuorokausikatsaus kulki pitkään nimellä Tänään.  90-luvun lopulla  Radio Peili kuitenkin otti nimen käyttöönsä, joten Radio Finlandin lähetyksistä tuli sitten vain vuorokausikatsauksia.  Radio Peilin Tänään oli  toisentyyppinen tuote.

Vuorokausikatsauksia kehitettiin  vielä  90-luvun lopulla rakentamalla ohjelmalle  varsin tarkka formaatti. Paikkansa oli  pääjutuilla, taloudella, kevyemmillä jutuilla ja urheilulla.  Alusta saakka Radion urheilutoimitus laati  vuorokausikatsauspalveluun viisiminuuttisen, yleensä kerran vuorokaudessa loppuillasta.

Radio Peilin  aloittaessa  sen tunnin mittaisen klo 23.30-00.30 -koosteen oli määrä korvata loppuillan vuorokausikatsaus, jota oli tehty klo 22.15-.   Peilin ohjelma osoittautui kuitenkin kattavuudeltaan vaihtelevaksi, koska se perustui äänen saatavuuteen. Peilissä ei tehty sähkeitä.  Radio Finlandilla ei ollut enää mahdollisuuksia  aloittaa  omia vuorokausikatsauksiaan uudelleen, mutta ratkaisuna  alettiin toistaa klo 22:n uutisia yön mittaan  ja  varhaisaamuun  tehtiin typistetty vuorokausitiivistelmä illan aineistosta.

Vuorokausikatsaukset poistuivat  ohjelmistosta  vuoden 2006 aikana, kuten paljon muutakin.  Lyhytaaltojakelun viimeisinä alasajon kuukausina näköjään  palattiin osittain  50-luvun "mitä kohdalle sattuu"  -tilanteeseen.  Erona 50-lukuun oli kuitenkin  se, että  silloin kotimaisia uutislähetyksiä oli todella vähän ja kattavuus toteutui siten. 

Osa vuorokausikatsauksista lähetettiin myös  satelliittijakelussa ajatellen aikaerojen takaisia kuuntelijoita mm Aasiassa ja  Australiassa.