Monipuolinen täyden palvelun kanava vuoden 2005 loppuun
Lue lisää
Vuorokausikatsauksilla oli kattavuustakuu
Viimeistään 70-luvulla oli selvää, että kattavan uutispalvelun tarjoaminen eri maanosasuuntien ja aikavyöhykkeiden lähetyksiin ei onnistunut poimimalla kotimaan verkoista jokin sopiva uutisohjelma. Ratkaisuksi kehitettiin ns vuorokausikatsaukset. Niiden keskeinen periaate oli kotimaan "uutisvuorokauden" unohtaminen. Suomessahan oli mm se periaate, että edellisen illan uutisiin ei palata aamuissa.
Vuorokausikatsaukset tarjosivat kullekin alueelle "Suomen uutisvuorokauden" lähetyshetkestä luettuna. Niinpä esimerkiksi Pohjois-Amerikan aamukatsaus klo 15.00 tai 15.30 Suomen aikaa kattoi edellisen illan ja aamun keskeiset aiheet. Jos kyse oli ns jatkuvasta jutusta se päivitettiin yleensä tuoreesta taustoitukseen.
Laajimmillaan vuorokausikatsauksia lähetettiin seitsemänä laitoksena, joilla oli vielä nauhalähetyksiä. Ilmeisesti laajin yleisö oli aamulla yhdeksältä Suomen aikaa lähetetyllä katsauksella, joka tavoitti yleisöä Euroopassa ja pitkää tietä Australiassa. Sitä seurasivat Itä-Aasian lähetys ennen puoltapäivää ja sitten iltapäivällä Etelä- ja Pohjois-Amerikan lähetykset.
Radio Finlandin Tänään oli Yleisradion ensimmäinen radiolähetys, joka säännönmukaisesti alkoi käyttää television ääntä. Tämä tapahtui jo 1980-luvun alkupuolella. Yksinkertaisena syynä oli se, että television uutisjutut saattoivat olla tiivistetympiä ja niitä oli ehditty valmistella pitempään kuin radion juttuja. Joitakin nimekkäitä toimittajia oli myös siirtynyt televisioon, joten heidän juttujaan kannatti edelleen käyttää.
Vuorokausikatsaukset eivät olleet riippuvaisia Yleisradion aineistosta sikäli, että tilanteen vaatiessa voitiin käyttää STT:tä tai suoraan saatuja tiedotteita. Mutta nämä tilanteet olivat poikkeuksellisia. Näin äkkiseltään muistan ainakin KOP:n ja SYP:n yhdistymisen menneen Yleisradion taajuuksilla ensimmäisenä ulos vuorokausikatsauksessa, joka oli juuri alkamassa iltapäivän alussa, kun STT välitti uutisen.
On korostettava, että vuorokausikatsausten tekemiseen suhtauduttiin varsin vakavasti. Lähetyksissä pyrittiin ennen kaikkea sellaiseen kattavuuteen, että kuuntelija voi luottaa saaneensa sen vuorokauden keskeiset aiheet, laskettuna ao lähetysajan ohjelmasta vuorokautta aiemmin. Kussakin vuorossa oli yleensä vain yksi toimittaja, joka hoiti parin vuorokausikatsauslähetykset ohella myös muuta tuotantoa.
Vuorokausikatsaukset alkoivat kymmenminuuttisina vuonna 1980. Puolen tunnin lähetyskestoihin siirryttiin 1982.
Vuorokausikatsaus kulki pitkään nimellä Tänään. 90-luvun lopulla Radio Peili kuitenkin otti nimen käyttöönsä, joten Radio Finlandin lähetyksistä tuli sitten vain vuorokausikatsauksia. Radio Peilin Tänään oli toisentyyppinen tuote.
Vuorokausikatsauksia kehitettiin vielä 90-luvun lopulla rakentamalla ohjelmalle varsin tarkka formaatti. Paikkansa oli pääjutuilla, taloudella, kevyemmillä jutuilla ja urheilulla. Alusta saakka Radion urheilutoimitus laati vuorokausikatsauspalveluun viisiminuuttisen, yleensä kerran vuorokaudessa loppuillasta.
Radio Peilin aloittaessa sen tunnin mittaisen klo 23.30-00.30 -koosteen oli määrä korvata loppuillan vuorokausikatsaus, jota oli tehty klo 22.15-. Peilin ohjelma osoittautui kuitenkin kattavuudeltaan vaihtelevaksi, koska se perustui äänen saatavuuteen. Peilissä ei tehty sähkeitä. Radio Finlandilla ei ollut enää mahdollisuuksia aloittaa omia vuorokausikatsauksiaan uudelleen, mutta ratkaisuna alettiin toistaa klo 22:n uutisia yön mittaan ja varhaisaamuun tehtiin typistetty vuorokausitiivistelmä illan aineistosta.
Vuorokausikatsaukset poistuivat ohjelmistosta vuoden 2006 aikana, kuten paljon muutakin. Lyhytaaltojakelun viimeisinä alasajon kuukausina näköjään palattiin osittain 50-luvun "mitä kohdalle sattuu" -tilanteeseen. Erona 50-lukuun oli kuitenkin se, että silloin kotimaisia uutislähetyksiä oli todella vähän ja kattavuus toteutui siten.
Osa vuorokausikatsauksista lähetettiin myös satelliittijakelussa ajatellen aikaerojen takaisia kuuntelijoita mm Aasiassa ja Australiassa.