YLE:llä oli vahva edustus EBU:n ohjelmakomitean kokouksessa, jossa päätettiin ulkomaanlähetystoimintojen tapaamisten
ja tiedonvaihdon ottamisesta mukaan EBU:n toimintaan.
Oikealta Paul v Martens, ohjelmapäällikkö Svenska enhetenin radiosta ,
Liisi Lahtonen, Kansainvälisten suhteiden osastolta, Radio 1:n johtaja Jouni Mykkänen, Radio 2:n johtaja, Keijo
Savolainen
ja Juhani Niinistö, Radio Finland. Vasemmalle Joe Gwathmey NPR:stä.
Yleisradio
oli sekä EBU:n että OIRT:n jäsen. OIRT:ssä toimi
ulkomaanlähetysten komitea tms, mutta Yle ei koskaan
ollut saanut sinne edes kutsua. En tietenkään sellaisia
kaivannut. Kerran kutsu tuli, venäjänkielisenä telexinä, mutta
seuraavana päivänä se peruutettiin saksankielisellä telexillä.
EBU:n
ulkomaanlähetyskokoukset alkoivat 1982. Niillä oli
tiedonjakomerkitystä Radio Finlandille lähes kaikilta alan
sektoreilta, koska emme yhteistyöallianssien ulkopuolisena niitä
muutoin saaneet. BBC:n kuuntelututkimusjohtajan Graham Myttonin
realistiset taustoitukset olisivat olleet
raakaa kuunneltavaa, jos olisimme olleet kansainvälistä yleisöä
tavoittamassa. Mutta vieraskielinen Radio Finland oli niche
palvelu Suomesta kiinnostuneille - ja lähetysten peittämiltä
valtavilta maa-alueilta Suomesta kiinnostuneita kuitenkin
löytyi riittävästi.
Myöhemmin
EBU-kokouksissa korostui uuden digitaalisen standardin Digital Radio
Mondiale odotus. Se ratkaisisi ongelmat äänen
laadussa. Mutta ensin viivästyi standardi ja sitten
vastaanottimet. Aiheesta toisaalla tässä sivustossa.
EBU:n
kokouksissa näkyi ulkomaanlähetystoimintojen kovin
vaihteleva asema eri maissa. Osa oli hyvinkin lähellä
maittensa kotimaan verkkoja, osa aivan erillisiä yhtiöitä.
Kaupallisiakin toimijoita kävi, kuten
ylikansallisesti lähettänyt RTL.
Yleisradion
oli associate -jäsen Aasian ja Tyynen meren
radioliittossa (ABU). ABU:sta oli ulkomaanlähetyksille
käytännön hyötyä 90-luvun puolivälistä, kun Yle oli
vuokrannut Deutsche Wellen kautta
radiokanavatilan AsiaSat2- satelliitista. Satelliitti antoi
hyvän peiton
Australiassa ja ilman ABU:n kautta tulleita kontakteja
placement -toiminnan järkevä aloittaminen olisi ollut
vaikea.
ABU oli
lähinnä ihmisten tapaamista, kerran
olin yhden palkintojuryn puheenjohtajana, Balilla 1992. Tehtävä oli
enemmänkin poliittinen kuin kilpailuun lähetettyjen
osallistujien ohjelmasisältöihin keskittyvä. Sain onneksi hyviä
neuvoja.

ABU:n tauolla otetussa kuvassa keskellä johtaja Jouni Mykkänen ja oikealla
ilmeisesti EBU:n radio-osaston johtaja Thomas Alexanderson Genevestä.
Vuodesta 1995 Yle oli Deutsche Wellen kautta AsiaSat2:ssa. Satelliittiyhteistyön
ympärille Deutsche Wellen levikkijohtaja Nowotny rakensi European Bouquet
-nimisen palvelukonseptin. Siinä olivat mukana lähes
kaikki länsi-eurooppalaiset, paitsi eivät BBC ja
Radio Sweden. Ruotsi vuokrasi myöhemmin aikaa
Thaisatista - ja sijoitti sinne myös televisionsa. Yle
jakoi AsiaSatista vain radiota, myöhemmin kahta kanavaa,
"Uralilta Uuteen Seelantiin", mutta ei televisiota.
Erityinen
kokoussarja olivat Radio Canada Internationalin
teematapaamiset otsikolla Challenges. Niitä järjestettiin eri
puolilla Kanadaa. RCI oli jatkuvissa
vaikeuksissa emotalonsa kanssa. Siitä tuli seminaarisarjan nimi.
Kansainvälisillä kokouksilla pyrittiin
saamaan huomiota maan poliittisella tasolla, siis ohi yhtiön. Eli
paikalla oli
senaattoreita ja alahuoneen jäseniä. Radio Finlandia ja RCI:tä
yhdisti sattumoisin se, että jaoimme tv-ruudun
AsiaSatissa. Kummallakaan ei ollut kuvaa, vain radiot. Teknisistä
syistä radiokanavat avautuivat kuitenkin tv-kuvan kautta.
Kanadan
kotimaan radio CBC releoi Radio Finlandia vuodesta 1996
päivittäin koko maassa. Sillä ei ollut mitään tekemistä
RCI:n kanssa. Releoinnit hoidettiin Torontossa ja RCI oli
Montrealissa. Kun Capitalissa aloimme lähettää Kanadan
ohjelmaa, valitsin sikäläisen "kotimaan verkon"
ohjelmistoa. RCI oli kehitysmaasuuntautunut ja selitti Kanadaa
maailmalle hieman liian alkeista lähtien. Suomeen sopi paremmin Kanadan kotimaan radio. Samanlainen ratkaisu oli
Espanjan suunnalla, otimme RNE:n uutiskanavan emmekä
ulkomaanlähetyksiä.
Placementtiä Suomeen ja Suomesta kohdealueille olen käsitellyt muualla näillä sivuilla.
Pohjoismaisella
yhteistyöllä oli aika vähän merkitystä, yhtenä syynä se, että Ruotsi
koki G6 -yhteistyön keskeiseksi viihteryhmäkseen. Pohjoismaisen
yhteistyön tilanteista aikanaan ja suhteesta Radio Swedeniin toisaalla.
Erikoinen Japani-episodi
Syksyllä
1988 Japanin NHK yllättäen otti yhteyttä. Halusivat
keskustella ajan saamisesta Porissa. Vastikkeeksi
tulisi teknisesti mahtava yhteys Japanista suoraan alas Australiaan -
eikä Siperian yli pomppien - kuten meillä silloin oli. Lisäksi
saisimme keskiaaltoaikaa Japanista lähialueiden jakeluun.
(Meriyhteydet ovat etenemisen kannalta tehokkaita, Ruotsi lähetti Madagaskarilta
Aasian suuntaan, Hollanilta vaihtamallaan ajalla).
Yle ei
tietenkään voinut mennä mukaan NHK:n visioihin. NHK
oli Radio Swedenin yhteistyökumppani, mutta Hörbyssä
ja Varbergissä ei ollut moisia aikoja tarjolla. Porissa olisi ollut,
muttei poliittisesti mahdollista. Käytyään Porissa NHK:n
valtuuskunta kävi ministeriössä - ja vastaus kaiketi oli, että
Suomi vaatisi NHK:lta suomalaisen toimiluvan. Lopulta NHK sai vuokrattua aikaa BBC:ltä
Englannista - siis sieltä kohti Venäjää. Ilman
mitään toimilupia tietenkään.
NHK
hautasi Suomi-kuvitelmansa vasta toukokuussa 1989.
Miten lie olisi käynyt, jos hanke olisi käynnistynyt vain
vuottakin myöhemmi? Olisiko Ylellä ja ministeriöllä ollut jo kanttia.
Vaatimus ulkomaisten lähettäjien toimiluvista purettiin Suomessa
vasta 2000-luvun lopulla. Tuolloin Digitalle (tai sen jollekin
tyttärelle,en tiedä) annettiin lupa ottaa Poriin ulkomaisia
lähettäjiä. Sillä systeemillä Kiinan China Radio International
aloitti Porista, olen ymmärtänyt.
Taajuuksista kähmi Verkkosuunnittelu
Kansainvälisiä
lyhytaaltotaajuuksia ei ollut (eikä ole) jaettu sitovasti,
kuten keskipitkiä
ja pitkiä, vaan taajuudet neuvoteltiin puolivuosittain
uudelleen. Vastuu Yleisradiossa oli TKJAK:n
verkkosuunnitteluosastolla, joka hoiti tehtävää käytännössä,
vaikkakin virallinen vastuu ainakin aiemmin oli Postilla.
Radio
Finland oli
Verkkosuunnittelun
"asiakas" ja esitimme toivomuksia sekä vaatimuksia. Otsikon
muotilu kähminnästä kuvaa neuvottelujen tilanteita.
Lopputulokseen vaikuttivat kansainvälisten valtasuhteitten ja
liittoutumien ohella myös henkilösuhteet. 80- ja 90-lukujen
pääneuvottelija dipl ins Esko Huuhka tunnettiin sinnikkäänä
ja taitavana Suomen etujen puolustajana. Järjestelmä
perustui
tietokonetekniikankin ajallakin puolivuosittaisiin kokouksiin,
joissa
kullakin osallistujalla oli pöytä, jonka ääressä muut kävivät
keskustelemassa vaihtoehdoista ja ratkaisuista. Uuden Porin
valmistuttua tietenkin Ylellä oli voimakkuuttakin eikä
päälle välttämättä yritetty mennä, koska tiedettiin hävittävän.
Oikeus
taajuuteen perustui "senioritteettiin" eli saman taajuuden
aiempaan käyttöön. Yleisradiolla näitä "viimeiseen saakka
puolustettavia" taajuuksia olivat mm 11755 kHz
Länsi-Euroopassa ja 6120 kHz Pohjolassa.
Jälkimmäisellä Yle oli ollut aikataulujen mukaan jo 30-luvun lopulta
ja 11755:lläkin jo 1980-luvulta - kun joku oli ajanut meidät pois
taajuudelta 11805 kHz.
Kuuluvuus
perustuu etenemisolosuhteisiin ja samalla tai naapurikanavalla
lähettävien aiheuttamiin häiriöihin. Maapallo on jaettu
numeroituihin "tontteihin", jotka olivat
kohdealeuita. Kaksi eri lähettäjää saattoi
hyvin käyttää samaa taajuutta, jos toinen suuntasi
Euroopasta Aasiaan, ja toinen vaikkapa Pohjois-Amerikasta
Etelä-Amerikkaan. Mutta ongelmia tuli silti.
Muistaakseni Ylen lähetys Pohjois-Ameikkaan aamuisin (pitkään
15400 kHz) kärsi BBC:n lähetyksestä Ascencion Islandilta
Afrikkaan.
Talvet
olivat usein vaikeita. Euroopan illoissa 11755 kHz vetäytyi
Välimerelle saakka ja väli Pohjolasta sinne oli täytettävä 6120
kHz:lla ja nostettava sen tehoa. Kompromissina noiden välissä
tarjottiin Ruotsia 31 metrillä (usein 9560 kHz), joka alkoi
(eli kuten sanoimme "putosi alas") jo aiemmin kuin 11755 kHz.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana julkaisimme
ohjelma-aikatauluissa kartta kuvia taajuuksien kuuluvuudesta
päivin ja illoin.
Suunnittelumekanismiksi
vakiintuivat korkeataajuussuunnittelukokoukset (HFCC - High Frequency
Co-ordination Committee), jotka oli saatu aikaan kylmän sodan
jälkeen. Taajuussuunnittelun käytännön tukena Suomessa oli taajuuksia
tarkkaileva Mittausasema (Jokelassa, aiemmin Laajasalossa) ja
kuuntelupisteet maailmalla.
Virallisesti taajuudet ilmoitettiin kansainväliselle
rekisteröintitoimistolle Geneveen, International Frequency
Registration Board. Se totesi konfliktit, mutta ei voinut tehdä
mitään.
Kylmän sodan
aikana meitä olisi auttanut paljon, jos olisimme voineet mennä "pois
bandilta" eli lähettää yleisradiotoiminnalle
varattujen alueiden ulkopuolella, bandien vieressä (siis esim 26m eikä
25m). Monet maat harrastivat sitä - esimerkiksi BBC.
Mutta Yleisradiolla ei ollut valtuuksia, koska
virallisesti taajuussuunnittelussa Suomen ääntä käytti
Posti. Se ei koskaan käsittääkseni suostunut siihen, että menisimme
bandilta pois. Postin radio-osastoa johtanut dipl ins
Kalevi Teräsvuo oli ilmeisen tiukka herra.
Olisiko Suomelle koitunut jotain poliittisia vaikeuksia
bandilta menemisestä, en osaa sanoa. Tuskin, kun "puoli
maailmaa" sitä teki. Jossain vaiheessa
bandeja sitten vähän laajennettiin - ja tuli jokunen uusikin.
Harmillisinta
taajuus- ja lähetyssunnittelussa oli se, että Yle oli sidottu
Suomen maaperään. Kansainväliset vaihdot olivat
tavoittamattomissa, vaikka ne olivat suurille toimijoille ja
Radio Swedenillekin
arkipäivää. Ruotsi otti liittolaisiaan lähettämään Ruotsin
asemilta
ja pääsi itse lähettämään paikoista, joista signaali jonnekin eteni
paremmin. Mutta Yleisradio oli jotenkin rajannut itsensä
tällaisesta
ulos ja koko asetelma, että Poriin voitaisiin ottaa "vieraita" ja
saada vastavuoroisesti aikaa muualta (lähetyksiin sieltä muualta
kolmansiin maihin), tuntui talossa käsittämättömältä.
Hieman
rajoittivat myös Porin mahdollisuudet. Sinne ei esimerkiksi ollut
rakennettu Pohjois-Amerikkaan suunnattua 49 metrin
bandin antennia, koska se olisi ollut tontin kokoon nähden hankala.
Tämä oli yksi syy siihen, että Pohjois-Amerikassa keskityimme
sikäläiseen aamuun.
Porin
kiinteät mastot ja verhoantennit suunniteltiin jo 80-luvun
alussa ja Neuvostoliiton/Itä-Euroopan suunnalle ei
rakennettu "lähialueantenneja" eli verhoja 31 metrille tai siitä ylöspäin. Australian ja Kauko-Idän
suunnan lähetykset sieltä yli menivät, alueille 19 metristä 13 metriin sopivilla verhoantenneilla, mutta ne alkoivat kuulua
vasta Uralin tasolla suunnilleen.
Maailman
muututtua poistettiin taajuuden 6120 kHz 100 kW:n lähettimen
verhoantennin taustaheijastin. Tuolloin kuuluvuus idässä parani, mutta
samalla Pohjoismaissa heikkeni. Jo vanhalle asemalle
hankittua pyöritettyä LP-antennia voitiin käyttää idänkin
suuntaan ja vuoden 1990 jälkeen sillä lähetettiin useina kausina
venäjää 49 ja 31 metrillä. Jo 70-luvulta sillä oli lähetetty
Aasiaan ja Australiaan 13m ja 16 metreillä.
Keskiaallot
oli virallisesti tarkoitettu kotimaiseen vastaanottoon.
Käytännössä kuitenkin etenkin Euroopan iltoina ja pimeinä aamuina
Porin 963 Khz (312m) levittäytyi laajalle. Siksi
se Yleisradion lopetettua kelpasi Kiinan
ulkomaanlähetysten käyttöön, vaikka olikin vähän kaukana.
Yleisradion aikana ongelmia oli lähinnä pienitehoisista
asemista suurkaupungeissa, sellaisia oli 963
kHz:lla ainakin Lontoossa ja Pariisissa.
Keski- ja
pitkäaaltoasemien (silloin Helsinki, Turku ja Lahti) ohjelmisto
siirtyi Radio Finlandin hoitoon 70-luvun lopussa.
Lahden pitkäaallon merkitys kuuntelijapalautteessa oli
vähäinen. Kun Lahti lopetettiin 1993, tuli kyllä valituksia
lähinnä Karjalasta. Turun suomenkielinen taajuus siirtyi Poriin 1987.
Helsingin
KA 558 kHz (538m) siirrettiin jo vuosia ennen Radio
Finlandin lopettamista lähettämään Radio Peilin ohjelmia
(poislukien merisäät), jolloin mm hartauksien, koko ruotsinkielisen
tarjonnan ja toisaalta myös urheilun putoamisesta tuli
äkillisesti valituksia. Pitkät urheiluthan olivat tuolloin vielä
Radio Suomessa. Päätöksen oli tehnyt yksikkö, joten siihen ei
Radio Finlandilla ollut mitään sanomista. Tätä ennen 558
kHz oli tarjonnut Euroopan-koostettamme. Lahti oli tuolloin
jo aikaa sitten vaiennut, mutta yritimme suosittaa Porin
KA:ta, 963 kHz:n olisi ilmeisesti jotenkin pitänyt
Virossa kuulua, mutta sen eteneminen maan yli kaakkoon oli
heikompaa kuin meren yli länteen.
|