Kuinka tähän tultiin?
Oheisessa kommentissa Radio Finlandin pitkäaikainen päällikkö Juhani Niinistö pohtii, mihin suuntaan ulkomaanlähetysten mediahistoria olisi mennyt, jos eräät ulkomaanlähetyksiin suorastaan kuulumattomat organisaatioratkaisut olisi tehty toisin. Niinistö katsoo, että jos Radio Finland ei olisi 90-luvun lopulla päätynyt Radio Peilin kanssa yksikköön Uudet palvelut, myöhempi kehitys olisi voinut olla toisenlainen. Kun Radio Peilin alkuperäinen toiminta-ajatus (DAB-jakelu Suomessa) ei kehittynyt ja lopulta poistettiin, Radio Peilille oli löydettävä uusi rooli. Lyhytaaltojakelu (josta nyt on puhuttu) olisi joka tapauksessa joutunut tiukkaan tarkasteluun, mutta kuuntelijoita ärsyttänyttä ohjelmarakenteen "radiopeilisstämistä" ei ehkä olisi tehty, koska sillä ei olisi saavutettu mitään. Tuskin kukaan olisi nähnyt tarvetta sellaiseen Radio Finlandin yleisösuhteen heikentämiseen, mihin mentiin asteittain tällä vuosikymmenellä. Mutta Radio Peilin uusi asemoiminen vaati ohjelmallisia linjauksia, joilla muutamat Radio Finlandin keskeiset toimintaperiaatteet ja laatunäkemys rajattiin tarpeettomiksi.
Yleisradiossa kaikki on perinteisesti riippunut johtajista, poliittisen kentän ja toisaalta Yleisradion yrityskulttuurin sallimissa rajoissa. Radio Finland olisi luullakseni lopetettu monta kertaa, ellei kohdalle olisi sattunut joko asiasta ihan innostuneita johtajia tai sitten ainakin olemassaolon sietäneitä johtajia. Sakari Kiuru ja Jouni Mykkänen rakensivat Porin aseman, unohtamatta nyt teknillistä johtajaa Erkki Larkkaa. Heidän aikanaan myös kielivalikoimaa laajennettiin. Tosin ratkaisevan luvan aloittaa saksa antoi Jussi Tunturi syksyllä 1985. (Vuoteen 1985 Radio Finland sijaitsi yhtiön keskushallinnossa ja vastaavana ohjelmapäällikkönä oli 80-luvulla Ulla-Kristiina Haarma.) Vuonna 1990 vastaperustetun Radio Suomen johtoon tullut Tapio Siikala innostui toiminnasta ja tuki monella tapaa sitä. Kerrotaan, että tehtävään tultuaan Siikala oli matkustanut New Yorkiin ja ottanut mukaansa maailmanradion. Siellä New Yorkissa lähetykset olivat kuuluneet hyvin ja Siikala oli ehkä vähän yllättynytkin siitä radiotodellisuudesta, että YLE on saatavilla matkaradiosta amerikkalaisessa hotellihuoneessa, tupakka-askin kokoisella laitteella ja ilman piuhoja!! En ollut matkalla mukana, mutta näin kerrotaan. Kielteisesti ulkomaanlähetyksiin oli vaikuttanut sen sijaan Jussi Koskiluoman Amerikan-matka joskus 50-luvulla. Radiosta ei New Yorkissa ollut kuulunut mitään ja Koskiluoman aikana koko homma joutuikin sitten säästöliekille vuonna 1958 Revon aikaan saakka.
Mutta Tapio Siikalan aika oli radion ulkomaanlähetysten kannalta yhtä etenemistä. 1993 aloitettiin ripeästi radion satelliittijakelu, aluksi yhteistyössä Deutsche Wellen kanssa. Tämä toteutui ohjelmayksikön varoin ja pienellä valtion avulla, joka saatiin lähialuepeittoa varten. Tässäkin Siikala vaikutti keskeisesti. Yleisradion tekniikka olisi vielä odottanut, ties montako vuotta. Radio Finland meni ensimmäisenä Yleisradion toiminnoista nettiin, lontoolaisen palvelimen kautta. 90-luvun alussa muutaman vuoden pääjohtajana ollut Reino Paasilinna oli lisännyt kielivalikoimaan venäjän. Näihin vuosiin kuuluu myös Yleisradion tiedotustoiminnan panostus Radio Finlandin markkinointiin, etenkin Seppo Heikki Salosen ollessa tiedotusjohtajana.
90-luvun mittaan Radio Finlandin sisäinen painopiste siirtyi suomen- ja ruotsinkieliseen toimintaan. Vieraskielinen palvelu ei ollut enää toiminnan ydin, kuten 80-luvulla ja vielä 90-luvun alussa. Aloimme mm radioida perustetun Ulkosuomalaisparlamentin istuntoja ja lähettää laajojakin palveluohjelmia, jotka vaativat toimittajilta nykyajan ulkosuomalaisuuden tuntemusta. Ohjelmaan tuli myös selkosuomi, toisen polven ulkosuomalaisille. Sittemmin selkosuomesta on tullut Suomessa maahanmuuttajia palveleva tuote. Vuoden 2009 tilanteessa selkosuomi näyttää olevan ainoa Radio Finlandin aloittama tuote, joka on pysynyt Yleisradion tarjonnassa.
Radiotoimialan johdon vaihduttua tämän vuosikymmenen alussa johdon lausunnoissa esiintyi heti alussa yhtenä harkintakohteena Radio Finland. "Sen toimintaa tulisi supistaa." Siinä vaiheessa oli kyse vieraskielisen toiminnan kielivalikoimasta. Englanti, saksa ja ranskahan sitten jäivätkin pois vuoden 2002 lokakuussa, venäjä jatkui. Ulkosuomalaisten palvelu hyötyi jonkin verran vieraskielisen vähenemisestä.
Yhtiön perusteluissa vieraskielisen toiminnan lakkauttamiselle esiintyi näkemys, että tällainen ulkomaisille yleisöille ulkomailla suunnattu palvelu ei oikeastaan ole Yleisradion lupamaksurahoitteinen tehtävä. Näkemystä voidaan puolustaa. Se tuli vaan kovin nopeasti vuoden 2002 aikana ja palvelut lopetettiin sitten jo saman vuoden syksyllä. Ulkoasiainministeriön pressipuoli esitti pahoittelunsa Yleisradiolle, mutta kesken vuotta aika yllättävästi tulleelle hankkeelle ei jarruja voitu asettaa. Hallintoneuvosto hyväksyi linjauksen elokuussa ja lähetykset päättyivät lokakuun 02 lopussa. 70-luvulle saakka YLE sai pientä valtion tukea ulkomaille suunnattuihin lähetyksiinsä. Sitten siitä luovuttiin, käsittääkseni mm summan pienuuden takia. "Yhtä hyvin YLE voisi kustantaa toiminnan itse." Uutta Porin asemainvestointia varten 80-luvun alussa YLE sai runsaasti valtion rahoitusta.
Keväällä 2002 hyväksyttiin myös strategia, jonka mukaan ulkomaanlähetykset suomeksi ja ruotsiksi keskittyvät tiedonvälitykseen. Päätökseen liittyvissä asiakirjoissa todettiin, että Yleisradion "ohjelmatoiminnan kokonaisuuden välittäminen, edes typistettynä, ei ole mahdollista". Kuitenkin tuota "kokonaisuuden tarjoamista typistettynä" Radio Finland oli tehnyt ihan vuosikymmenet ja sitä varten oli juuri 90-luvulla hankittu tietokoneohjattu lähetys- ja käsittelyjärjestelmä. Systeemi vaati kyllä melkoisesti ohjelmasuunnittelutyötä, mutta sen avulla "kokonaisuuden tarjoaminen typistettynä" oli mahdollista ja sitä tehtiin koko ajan. Oma kantani oli se, että kun kerran tekniset lähetyskustannukset ovat suuret, ei kannata ajaa ulos, mitä "kohdalle kotimaan verkoissa sattuu." Minulle jäi silloin 2002 arvoitukseksi, miksi moinen lause strategiavalmisteluun tuli. Siihen aikaan istui useita laajoja toimikuntia pohtimassa eri ohjelmasektoreiden tulevaisuutta ja visioita. Ulkomaanlähetysten kohdalla tehtiin kuitenkin poikkeus. Niiden osalta valmistelun teki yhden miehen toimikunta eli tehtävän saanut silloisten uusien palvelujen ohjelmapäällikkö. Varmaankin linjaukset olivat sen verran selviä ja niihin johto oli sitoutunut, että laajempaa käsittelypohjaa talon sisällä ei tarvittu.
Radio Finlandin tuoreimpiin vaiheisiin liittyy Radio Peili. Kanava oli perustettu 1998 uutta digitaalista DAB-palvelua varten. Se oli uudentyyppinen puheradio, joka käytti paljon muiden kanavien ohjelmistoa. Siis samaan tapaan kuin Radio Finland, tosin suppeammin ja erilaiselle yleisölle tarkoitettuna. Sitä ennen Radio Suomessa sijainnut Radio Finland siirtyi yksikköön Uudet palvelut, johon Peili perustettiin.
DAB-jakelu ei kuitenkaan ottanut edetäkseen. Syy ei ollut Yleisradion, vaan vastaanotinmarkkinoiden. Vastaanottimia saatiin viiveellä ja ne olivat kalliita sekä isojakin. DAB-koeverkko oli rakennettu Etelä-Suomeen, mutta sen laajentamishankkeet viivästyivät.
Radio Peili löysi kehittymisuria mm internettoiminnasta ja sen ohjelmalla täytettiin keskiaaltokanavan 558 päivät keväällä 2002. Santahaminan lähetin oli siihen saakka tarjonnut varsin monipuolista Radio Finlandin koostetta musiikkeineen kaikkineen. Kun asema muuttui pelkäksi puheradioksi yötunteja lukuun ottamatta, suomalaiset kuuntelijat Virossa valittivat lujaa, hartauksien loppumisesta joku kirjoitti jopa presidentti Haloselle, mutta valituksilla ei ollut vaikutusta. Periaatteessa Virossa saattoi kuunnella myös Poria, mutta Porin signaali siellä oli ehdottomasti vaikeammin vastaanotettavissa kuin Santahaminan 558.
DAB-asemat suljettiin muistaakseni syksyllä 2004 ja Radio Peilin alkuperäinen tehtävänasettelu oli hävinnyt. Vuoden 2005 suunnitelmissa esiintyikin sitten ajatus kehittää Radio Peili ulkosuomalaisia palvelevaksi puheradioksi. Ohjelmistoltaan laaja-alainen ja monipuolinen Radio Finland ja puheradio Radio Peili olivat ikään kuin samalla asialla, tosin Radio Finland laajalla teknisellä jakelulla, Radio Peili tuolloin vain internetissä.
Kesäkuussa 2005 ilmoitettiin kehittämishankkeista Radio Peilin ja Radio Finlandin yhdistämiseksi. Selvitystyö tehtiin silloisen Radio Peilin päällikön johdolla, nopeaan tahtiin kesän 2005 aikana. En tarkkaan tunne selvityksen vaiheista,. kuulin jotain henkilöstöltä, jota oli haastateltu. Itselläni oli tehtävänä selvitys vieraskielisen toiminnan tulevaisuudesta.
Lopputulokseksi tuli Radio Finlandin ja Radio Peilin yhdistäminen yksiköksi Radion koostekanavat. Yksikkö aloitti vuoden 2006 alussa, silloinen Radio Peilin päällikkö otti vastuun sekä Radio Finlandista että Radio Peilistä lokakuun alussa. Pasilan käytävillä puhuttiin yleisesti Radio Finlandin sulauttamisesta Radio Peiliin. Vuoden 2006 ohjelmistomuutokset ja jakelulinjaus osoittavat, että tuolloiset lausunnot olivat oikeansuuntaisia. Yksikkö Radion koostekanavat oli ilmeinen välivaihe suuremman agendan toteuttamisessa.
Vuoden 2006 alussa (nyt Peilin kanssa samaksi toiminnoksi muodostetun) Radio Finlandin ohjelmistossa tehtiin laajoja muutoksia. Keskeistä oli musiikkipitoisten lähetysten suuntatoistoista luopuminen. Näitä ns jakelutoistoja oli harrastettu yli viisikymmentä vuotta, eri tekniikoilla. Aikanaan jopa toimittamalla ääninauhoja Matkahuollon kautta Poriin. Toiminta oli Radio Finlandin yleisösuhteen kannalta keskeistä. Kun esim Pohjois-Amerikan illoista näin putsattiin pois mm Lauantain toivotut, Puhelinlangat laulaa, Iskelmäradio ja monet musiikkipitoiset kulttuuriohjelmat, esim Kansanmusiikin tiistaikonsertti, tuloksena oli aiempaa paljon vähemmän yleisöhakuisempi kanava. Mutta uusi ohjelmasisältö oli kyllä vuoden 2002 linjauksen mukainen, eli "keskittyi tiedonvälitykseen". Eli ohi ihan niinkuin "hallintoneuvosto on halunnut".
Elokuussa 2006 Radio Finlandin palvelukonseptissa keskeiset vuorokausikatsaukset poistettiin ohjelmistosta. Päätöksen myötä lyhytaaltolähetysten uutiskattavuus osassa maailmaa, mm Pohjois-Amerikan aamuohjelmissa, muuttui täysin sattumanvaraiseksi. Koska kesäkuussa oli jo ilmoitettu lyhytaaltojakelun päättymisestä, asialla ei ollut enää niin väliä varmaankaan. Ja olihan Radio Finlandin yleisösuhteesta huolehtiminen paljolti loppunut vuoden 2006 alussa. Ellei yleisösuhteesta huolehtimiseksi määritellä sitä, että yleisöä laadullisin keinon autettiin luopumaan kuuntelusta.
Lyhytaaltojakelun suuret kustannukset olivat olleet esillä aika ajoin. Vuoden 2005 aikana Yleisradion pyysi tarjouksia lyhytaaltolähetysten hoitamisesta eri operaattoreilta. Kansainvälinen käytäntö oli ollut jo vuosikymmenet, että varsin usein lyhytaaltolähetykset radioidaan lopullisesti eetteriin muualta kuin lähtömaasta. Esimerkiksi Sveriges Radio käyttää edelleenkin toisten lähettimiä, mm Kanadassa, Hollannissa ja Madagaskarilla. Tällainen visio ehkä eli Pasilassakin., ainakin itse olin siitä hyvin innostunut. Lähetysten kuuluvuus paranisi, tosin lähetysten tuntimäärää varmaan jouduttaisin supistamaan. Porin sijainti ei ole paras mahdollinen kaikkia lähetyssuuntia ajatellen.
Rinnan lyhytaaltolähetysten lopettamishankkeen kanssa toteutettiin ohjelmiston suurta laadullista muutosta. Sen myönteisyys tai kielteisyys riippuu tietenkin arvion esittäjästä. Jos kuuntelijalla ei ole ollut muita suomalaisia radioasemia saatavillaan kuin YLE Radio Finland, muutokset ovat epäilemättä olleet heikennys entiseen. Mutta yrityksen etu on sitten taas ihan toinen asia. Yleisradion ydintoimintaa on kai kilpailu kaupallisten viestimien kanssa Suomen markkinoilla. Se on talon päärintama, jossa voitetaan tai tulee tappioita. Ulkosuomalaisten palvelu on marginaalialuetta, jossa ei ole varsinaisesti kilpailuakaan.
Kuten alussa totesin, yritystoiminnassa organisaatiomuutokset ja toimintalinjaukset riippuvat monista tekijöistä. Vuosikymmenen puolivälissä ilmestyi Suomessa kirja, jossa jossiteltiin historialla.. jos olisikin käynyt niin, että... Että esimerkiksi Fagerholm olisi voittanut vuoden 1956 vaalit. Eli:
Millainenhan olisi ulkosuomalaisten radiopalvelujen tilanne nyt, jos DAB-hanke Suomessa olisi onnistunut ja Radio Peilin alkuperäinen tehtävänasettelu olisi toiminut? Entäpä jos Radio Finland ei olisi siirtynyt Radio Suomesta yksikköön Radion uudet palvelut (jossa sittemmin Radio Finland, Radio Peili ja Radio Aino) Jossittelu on turhaa tietenkin, mutta mielikuvituksella voi olla sijansa. Uudet palvelut -yksikön myötä syntynyt kohtalonyhteys Radio Peiliin koitui Radio Finlandille ja ulkosuomalaisten radiopalveluille turmiolliseksi. Kalliit lyhytaaltolähetykset olisi otettu tarkkaan arvioon joka tapauksessa, mutta ohjelmasisältöjen muuttaminen Radio Peilin arvojen mukaisiksi olisi ehkä ollut tarpeetonta. Sillä ei olisi saavutettu mitään. Nythän Yleisradion radiotoimiala heikensi suhdettaan yleisöön saavuttaakseen sellaisia sisäisiä tavoitteita. Tietenkin DAB:n kariutuessa joku päättäjä olisi voinut myös luopua Radio Peili-tyyppisestä kanavasta. Mutta sellaista päättäjää ei Pasilassa silloin ollut.
Edellä oleva informaatio on käsittääkseni merkityksellistä niille, jotka ovat kiinnostuneita Yleisradion suhteesta ulkosuomalaisiin ja Yleisradion kansainväliseen saatavuuteen yleensä. Vuoden 2006 suuresta ohjelmallisesta muutoksesta ei ole aktiivisesti tiedotettu ja Radio Finlandin aiempi palvelutaso yleisölleen ei välttämättä ole asiasta nyt kiinnostuneiden tiedossa.
Tämä on tietenkin kaikki jo historiaa, vaikkakin tuoreeltaan kirjattua. Yleisradion suvereenia oikeutta tehdä ohjelmilleen ja yleisösuhteelleen ihan mitä vain ei tietenkään kukaan kiistä.
Itä-Pasilassa 28.12.06
Juhani Niinistö