Monikanavainen  "kanava"

Radio Finlandin  lähetysmäärä  ja palvelutaso vaihteli kohdealueittain, mutta sattumanvaraisuutta vältettiin


Levikkikartta 1996


Radio Finlandin jakelukaavio syyskuulta 1996.  Harmaalla on varjostettu "Ylen oma" jakelu ja maksettu ulkopuolinen. Valkoiset ovat  vapaaehtoista (meille maksutonta) ulkopuolisten kiinnostusta, joka kuitenkin antoi vieraskielisten suurimmat yleisöt, CBC:n ja RadioRopan kautta.  Radio Aurora on turhan isolla, koska ilmeisesti se oli  juuri liitetty ja oli "läpimurto" kotimaisessa  saatavuudessa Helsingin ulkopuolella.  Muu kotimainen jakelu lisätty sittemmin kirjoituskoneella. Samoin  lisätty Australian paikallisjakelu tarkoitti suomenkielisen satelliittiradion alasottoa ja käyttöä "kakkostason" suomalaisilla asemilla siellä. Sikäläinen valtakunnallinen siirtolaisradio SABC ei käyttänyt, mutta commmunity radio -ketjun asemille hankittiin Suomen opetusministeriön rahoilla lautaset. Eutelsatin perässä oleva "European rebroadcasters" pitää sisällään mm saksankielisen palvelun laajan jakelun RadioRopan kautta Saksassa  ja tuolloin vielä käytöm Virossa ja Venäjällä.  Vasemman alakulman CBC tarkoittaa Ylen englanninkielisen päivittäistä mukanaoloa koko Kanadassa, aikavyöhykkeittäin, CBC:n  overnight-ohjelmassa.  On huomautettavam että pääosa suomalaisista ulkomailla sai Ylen edelleen suorina radiolähetyksinä,  joko kohdealueittain suunnattuina (ohjelmaryhmä 9) tai kokopäiväisessä Euroopan palvelussa (ohjelmaryhmät 6,7,8).  Tämä  oli tehty poikkeuksellisesti englanniksi, koska Isossa Pajassa  syyskuussa 1996  juhlittiin internet-jakelun alkamista WRN:n kautta. 

Radio Finland  ei ollut  ohjelmavirtana  "yksi  kanava", vaan 70-luvulta alkaen useita rinnakkaisia  ohjelmavirtoja, jotka  toteutuivat  kuuntelukokemuksena  vasta   kuuntelijan tasolla ja  saattoivat  tehdä  matkan linkillä Poriin yhdessä  jonkin toisen suunnan ohjelmiston kanssa. Vuorokautinen  ohjelmalinkkien käyttömäärä  Helsingistä  Poriin  ylitti  usein 90  tuntia.  Linkkiyhteyksiä  oli vuoden 1987 jälkeen neljä.  Satelliittikanavat (1993-) menivät  ylös  taivaalle  Pasilasta. 

Järjestelmä vaati tarkkaa  suunnittelua.  Käyttöpäiväkirjoja - sittemmin  ohjelmarekisterejä - hoitavan  toimittajan  tai sihteerin tuli tietää, miten ohjelma on  Helsingissä  sijoitettava, jotta se tekee oikean matkan  tarkoitetuille kuuntelijoille  eikä osu  väärään maanosaan.  Radio Finlandin  ohjelmistotoimittajilta ja  ohjelmasihteereiltä vaadittiin sellaista jakeluteknistä osaamista, joita kotimaan verkkojen vastaavissa  tehtävissä  ei tarvittu lainkaan. Palkkoihin ei tainnut olla vaikutusta.


Teknisesti  monimuotoinen  lähetystoiminnan hallinta

Pasilassa käytössä ollut lähetysyksikkö (L5) lähetti ne ohjelmajaksot, jotka oli tarkoituksenmukaista ajaa "pöydän kautta".  Kun 80-luvulta alkaen olimme mukana Radion ohjelmalähejärjestelmässä,  Radio Finlandin ryhmiä (joilla oli nimiä kuten AMO, EUR, ETÄ)  saattoi "pudottaa"  kotimaan verkkojen lähetysyksikköjen perään, jos ao yksikkö oli varannut ryhmän etukäteen. Vapauttamiset ja varaamiset oli merkitty kotimaan verkkojen käyttöpäiväkirjoihin.

90-luvun puolivälistä RF käytti  omaa ohjausmatriisia, johon toimituksen suunnittelu syötti ohjelmalähteet - siis jonkin studion, autoplayerin tai  lainan toiselta ylen kanavalta. Matriisi ei ollut myöhemminkään osa  lähetysjärjestelmää (Radioman), vaan sitä pystyi ohjaamaan suoraan. Tämä oli tärkeää mm pikaisissa ohjelmanmuutoksissa.

Koska lähetysyksikkö ei muodostanut yhtenäistä omaa ohjelmavirtaa, kuulutuksia hoitavien tarkkailijoiden tuli  muistaa, mihin ohjelma oli menossa nyt ja mihin seuraavassa hetkessä. Yhdenkään kuuntelijan  "tämän aseman kautta" saama  lähetysvirta ei ollut sama kuin L5:n ajolista- eikä tuo ajolista ollut siis  "verkko". Tarkkailija esim antoi kopista poistuvalle ryhmälle siirtokuulutuksen "nyt alkavasta ohjelmasta" (joka alkoi sitten joltain toistokoneelta suoraan, myöhemmin autoplayereiltä)  ja ryhmien vaihduttua seuraavassa sekunnissa antoi  alkukuulutuksen ihan muualle alkavalle  ohjelmalle, joka meni sitten pöydän kautta. Tilanne muistutti  hieman  50-ja 60-lukujen lähetystoimintaa, jossa "kopit" vaihtoivat ryhmiä ja kuuluttajien tuli muistaa, mihin olivat puhumassa.

RF:n ohjelmavirrat  (kuuntelijoille kuvattuina) olivat radion kanavajärjestelmässä  pitkään   05 , 06, 07, 08, 09 ja 19. Viiden "kanavan"  ohjelmiston tuli mahtua neljään linkkiin.

Radioman -lähetysjärjestelmän tultua käyttöön  ohjelmaverkkojen tietojen ylläpito siirtyi  siihen talon keskuskoneelta. Radioman mm mahdollisti ohjelmien jakelutoistojen kirjaamisen peruslähetyksen yhteydessä.  Jos ohjelmalle  ei tehty  Radio Finlandissa muuta kuin ajettiin  tulos, ohjelmat esiintyivät  RF:n verkoissa vain informaationa.

Radio Finland oli  Radiomanin ensimmäinen käyttäjä.  RF:n ohjelmasuunnittelu oli keskeisesti mukana  järjestelmän kehittämisessä.




 

Paluu  pääasivulle