Yleisradio  aloitti  ensimmäisen  satelliittiradiokanavansa   Deutsche  Wellen  ”alivuokralaisena” vappuna  1993.   Hanke  oli toteutunut yhtiön  normaaliin  verkkaisuuteen nähden   käsittämättömän  nopeasti, muutamassa  kuukaudessa.    Ja kuitenkin  kyseessä oli  Yleisradiolle  täysin uusi teknillinen ratkaisu. 

Keskeiset syyt  nopeaan kehitykseen olivat 1) Sveriges Radion venäjänkielisen palvelun ripeä eteneminen ohjelmiensa satelliittijakelijana Suomen itäpuolisilla lähialueilla,  2) Deutsche Wellen  mutkaton valmius  aloittaa yhteistyö  Yleisradion kanssa  ja  3) tietenkin  tarvittava tahtotila  Yleisradion radiotoiminnassa. Hankkeeseen saatiin myös pieni valtion rahoitus.

Tämä  Karjalan Sanomien valokuva  herätti  Pasilan päättäjät lokakuun lopulla 1992  näkemään, mitä  lähialueiden mediarintamalla oli tapahtumassa:

Ruotsalaiset katolla... Sveriges  Radion Utlandsprogrammetin  tekninen johtaja Rolf Beckman  Petroskoissa  asentamassa   satelliittilähetysten  vastaanottoantennia.   Sveriges Radion UTP  osasi toimi  nopeasti  ja  tarkoituksenmukaisesti.  Yleisradio  vastasi   aloittamalla yhteistyön  Deutsche Wellen kanssa  muutamassa kuukaudessa.  Vaikka  kuinka paljon puhuttiin  pohjoismaisesta yhteistyöstä, kenellekään ei ilmeisesti tullut edes mieleen, että pyrittäisiin  Ruotsin kelkkaan tai tehtäisiin jotain yhteydessä idän suunnalla.  Tuskin se olisi Ruotsille sopinut.

Karjalan Sanomat totesi  jutussaan ykskantaan, että "monet ihmiset Venäjällä kuuntelevat Ruotsin radion venäjänkielisiä lähetyksiä".  Näin varmasti olikin  ja  SR pystyi  kylmän sodan aikaisen ohjelmatoimintansa valossa  lukemaan itsensä  ihmisoikeuksien neuvostoaikaisiin puolustajiin.  Yleisradio ei voinut  sellaisella  kehuskella.   Leike on Karjalan Sanomista 22.10.1992

 

Satelliittijakelun alkuperäinen idän-painopiste haihtui kuitenkin muutamassa vuodessa, koska länsiasemien placement -toiminta Venäjällä muuttui vastikkeelliseksi eikä Yleisradio voinut enää olla siinä mukana, paitsi myöhemmin erään toisen satelliittisopimuksen sivutuotteena.

 Mutta satelliittijakelusta tulikin sitten vieraskielinen placement-menestys Saksassa, Kanadassa ja suomenkielinen Australiassa ja Espanjassa. Ja etenkin Euroopassa  satelliittivastaanotto levisi myös kotitalouksiin.

Syysesitteessä 1993  Radio Finland hehkutti uutta jakelutapaa. Satelliittijakelu ei kuitenkaan ollut mobiilia ja vaati maailmanradiovastaanottimiin verrattuna suuret investoinnit. Aina ei joko kiinteistö tai  kaavoittaja sallinut  lautasantenneja.

 

Deutsche   Welle  oli  syksystä  1991  ollut yksi  Capital  FM –aseman  ohjelmantarjoajista,  joten  sinne  oli muodostunut  hyvä  yhteistyösuhde.   

 DW  hallitsi 90-luvun alussa  yhtä  televisiotransponderia   Eutelsat II-F1  -satelliitissa,  paikassa  13 asetetta  E.  Peittoalue  kattoi  keskisuurella  lautasella   koko  Euroopan  ja  erikseen  Kanarian  suunnan.  Analogisessa  satelliittitekniikassa  yhden televisiokanavan alla  oli  lukuisia  radiokanavia  eikä DW:llä ollut käyttöä  kaikille.  DW  oli   Radio Finlandin  suuntaan  viestittänyt  mahdollisuuksista  tarjota  vuokralle  radiokanavaa  jo aivan alkuvuodesta  1992, mutta   Radio Finlandin päällikkö  Juhani  Niinistö ei katsonut tuolloin tarkoituksenmukaiseksi   esitellä  asiaa  talossa  sen  enempää. Ilman hyvää valmistelua  ”talo”  olisi voinut  sanoa  ei. Loppukevääästä 1992 aiheesta tehtiin kuitenkin  taustamuistio.

Apuun  tuli kuitenkin  kilpailutilanne.   

 Sveriges  Radion  ulkomaanlähetykset   (Utlandsprogrammet  eli  Radio  Sweden) oli  jo  aiemmin hankkinut   satelliittiradiokanavan  ja   jakoi  sen kautta mm  venäjänkielistä  ohjelmaansa    paikallisasemille   Venäjällä  ja   Baltiassa.    Suomeenkin  levisi  valokuva, jossa  Radio Swedenin   insinööri   Bäckman  oli  Petroskoissa   Karjalan Radion  katolla  asentamassa satelliittilautasta.  Suomella  ei ollut  mitään  vastaavaa  jakelumahdollisuutta.   Venäjänkielisiä  ohjelmia  oli toimitettu kyllä nauhoina mm Pietariin,  esimerkiksi  junilla konduktöörien  käsipostina, mutta  Ruotsin  satelliittijakelu  oli  Yleisradioon nähden  ylivoimainen.    

 YLE  oli  aloittanut   venäjänkieliset lähetykset  syksyllä 1990, vuosikymmenten tauon jälkeen.    Radio Swedenin  venäjä oli aloitettu  60-luvulla  ja   Tukholma  saattoi siten  ainakin yrittää profiloitua   Neuvostoliittoon  aikanaan   lännen  arvoja   tarjonneeksi  asemaksi, YLE  ei mitenkään.   Ruotsilla oli  siis  se kilpailuetu, että  sen ohjelmien lähettäminen  auttoi   neuvostovallan aikana  aloittaneita  radiopäälliköitä  "puhdistautumaan".  Ja  nyt  satelliittipalvelullaan  Sveriges  Radio ohitti  rajanaapuri  Suomen.

 

Tässä tilanteessa  radiojohtaja  Tapio  Siikalan oli helppoa nähdä myönteiset mahdollisuudet siinä satelliittihankkeessa, jota  Radio  Finland  oli  loppukesästä   (ennen tietoja  SR:n avauksesta)  esitellyt.

  YLE:n ja  DW:n satelliittiyhteistyö  alkoi vuonna 1993. DW vietti 40-vuotisjuhlaansa noihin aikoihin.

 

Asiaa auttoi vielä se, että  Radio Finlandin  päällikkö Juhani Niinistö  oli  lokakuussa 1992  Aasian radioliiton yleiskokouksessa palkintotuomarina. Kokouksessa oli mittavasti  luppoaikaa ja näin oli mahdollista  viilata  satelliittihanketta  DW:n pääjohtajan Weyrichin ja  levikkipäällikkö Nowotnyn kanssa.    Niinistö  oli  kokouksessa  Balilla  palkintojuryn  puheenjohtajan ominaisuudessa.  Yleisradiota yhtiönä edusti  siellä  johtaja Mykkänen. Hän ei kuitenkaan näihin satelliittin pohjustuskeskusteluihin osallistunut, koska  asiaa ei ollut virallisesti ollenkaan olemassa.   ABU-kokouksen jälkeen  ei  DW:n taholta ollut siis odotettavissa mitään yllätyksiä.  Oli vain  saatava Suomen ulkomaantiedotukselle tärkeä  hanke etenemään  Pasilassa.

Talon sisällä, Yleisradion  tekniikassa  ei hankkeen pikaisuudesta oltu kuitenkaan mielissään. 

Teknillinen johtaja  Erkki Larkka   piti  satelliittihanketta  toisaalta ennenaikaisena  ja  toisaalta  myöhäisenä:  Yleisradion  ei pitäisi enää mennä analogiseen  satelliittiin, vaan odottaa  uusia  digitaalisia. Niiden odotettiin olevan toiminnassa muutaman vuoden kuluessa.   

Tekniikan yksikön  empivä  asenne  jäi kuitenkin vaikutuksitta. Tosin aiheesta pidettiin muutama  voimakassanainen  neuvottelu.  Muutaman vuoden päästä tulevaa uutta tekniikkaa ei voitaisi jäädä odottamaan.  Eikä jääty.

Koska  satelliitti  tuli  nimenomaan   tarjoamaan  venäjänkielistä  ohjelmaa  lähialueille,   Yleisradio   sai   hanketta  varten   pienen  valtionavun, muutamia  satoja tuhansia  markkoja.    Myöntäjänä  oli  valtioneuvoston taholta ministeri Paavo  Väyrynen.    Yksi satelliittihankkeen  kohokohtia  olikin  Pasilassa  kokous, josta  Siikala  otti  puhelun  Väyryselle, joka siinä  kokouksen  kuulleen  vahvisti    avustuksen.

Loppu oli sopimustekniikkaa  ja  kiireellisiä  asennustöitä.  Tekniikan puolella koulutettiin uplink-toiminnan asiantuntijoita. Keskeiseen asemaan uuden  asiantuntemuksen  toteuttajana  nousi insinööri Stig-Göran Bergholm, jonka tekniikka  asetti hankkeen käyttöön.

 

Satelliittihankkeen  historiaa   kerrattiin    tunnin  lähetyksessä Radio Finlandissa  30.3.2003. Tuolloin nimittäin päättyi   analoginen  Eutelsat –palvelu  yhteistyössä   DW:n kanssa.    DW  ja YLE  sen mukana oli   tällä välin siirtynyt  uuteen  Hotbird –satelliittiin,   taajuuden ja taivaspaikan  pysyessä  samana. Ohjelmalla oli otsikkona "Kymmenen hyvää  vuotta".  Vuonna 2001  Yleisradiosta jo silloin lähtenyt johtaja Tapio Siikala oli  mukana puhelimitse. 

 Seuraava perustuu poimintoon lähetyksestä.

 

"Ulkosuomalaisten palvelutarpeella  satelliittihanke  tuskin olisi mennyt läpi"

Satelliitista oli  jo  seuraavalla  talvikaudella   1993-1994  tullut etenkin  Espanjassa ja Portugalissa  talvehtivien  suomalaisten  suosikki:  Kuuluvuus oli  ULA-luokkaa ja tarjonta laajaa.    Kovaa napinaa  aiheutti  kuitenkin  vieraskielisen ohjelmiston suuri  määrä.  Tällä  oli kuitenkin  se selitys, että  kanava oli  saatu  nimenomaan  tuota  vieraskielistä ja  sen jakelua  varten.

-           -Jos  hanketta  olisi  Ylen piirissä  edistetty  ulkosuomalaisten  palveluna,  tuskin  ratkaisevaa  valtion käynnistysapua  olisi  saatu,  epäili Juhani  Niinistö   lähetyksessä 30.3.03   Jälkikäteen  satelliittipalvelu on mielletty  suurena  edistysaskeleena    nimenomaan ulkosuomalaisten palvelussa  suomeksi ja  ruotsiksi.   Alkuperäinen  todellisuus  oli  ihan muuta.

Valtion avun  turvin  Yle hankki   lähialueiden   venäjänkielisille  radioasemille  lautasia  ja  vastaanottimia.  Ruotsalaisten   järjestämän  ”nöyryytyksen”   tapahtumapaikan  eli  Karjalan radion (Petroskoi)  lisäksi   antenneja  asennettiin   Pietariin ja  Viipuriin  sekä  useille  yksityisille  asemille  Viroon.    Virossa  muutama yksityinen venäjänkielinen  radio   releoi  Ylen venäjää vuosikausia.  Niihin kuului  myös mm  Tallinnan  Radio100.  Eteläisen naapurimaan  julkisen palvelun radio  ei  oikein  lämmennyt  Ylen venäjän releoinnille.  Sveriges   Radio oli  venäjän oheen aloittanut  lähetyksiä viroksi  ja  lahjoittanut  mm  muuten vain aika uuden lähettimen. Yleisradiosta oli toimitettu kyllä joku vanha yksilö.  Tallinnan radiossa menivät siis  Sveriges Radion vironkieliset muutaman vuoden. Suomella ei ollut vironkielistä palvelua.

Lopulta  laajin edelleenkäyttö oli  Saksassa

Suurimmaksi   Ylen  edelleenjakelijaksi  nousi  kuitenkin   pian  saksalainen  RadioRopa –ketju.   Asema oli  uudentyyppinen  uutis- ja puheradio, myöhemmin sen formaatti kelpasi julkisen palvelun toimijoillekin.  Ropa  lähetti parhaimmillaan  Ylen  saksaa  useita  jaksoja päivässä.  RadioRopalla oli  muutama  keskiaaltotaajuus  ja lisäksi  kaapelijakelua  kaikkialla  Saksassa.  (Luettelo YLE:n saksankielisiä uutisia tarjoavista kaapelitaajuuksista oli mahtava,  liitämme  siitä yhden sivun tähän.) 

Placement –palvelu   Suomen  lähialueella  kutistui  kuitenkin  pian siihen, että  suuret  läntiset  asemat  alkoivat maksaa  ohjelma-ajasta  ja  isännät  vastavuoroisesti  laskuttaa.    Yle  ei voinut  mennä  mukaan ajan ostamiseen   ja  placementit  loppuivat  yksi toisensa jälkeen  Venäjällä ja  Baltiassa.   RadioRopa  sen sijaan jatkoi  Ylen   releointia  aina  Yleisradion itsensä päättämään saksankielisen palvelun lakkauttamiseen saakka  lokakuussa  2002.

Espanjassa  aloittanut  suomenkielinen   FM-palvelu käytti  lähetyksiä  useita vuosia.  On huomattava, että tuolloin ei ollut kirjoitettuja uutislähteitä ei ollut juurikaan saatavilla ja suora releointi oli hyvin käytännöllinen.   Australiassa  harrastepohjalla  toimivat suomalaiset community-asemat saivat nekin mahdollisuuden käyttää ohjelmia.

Kanadan  CBC  releoi  päivittäin  1997-2002

Kun  satelliittiradio  oli  1996 laajentunut    World  Radio Networkin  kautta  Pohjois-Amerikkaan   Kanadan  julkisen palvelun radio  CBC   aloitti   Ylen englanninkielisen  puolituntisen  käytön.   YLE Radio Finland oli  kuultavissa  vuoteen 2002  saakka koko  Kanadan alueella  joka  yö.  Aluksi aika oli  lähes keskellä  yötä, kahtena viimeisenä vuonna  jo  aamuviiden tuntumassa, eli melkein aamun prime timessa.

 On huomattava, että CBC  antoi  ajan ilmaiseksi  ja Yle ohjelmat sinne  ilmaiseksi.   Vastaava  palvelu olisi ollut  tarjolla  USA:n puolella   NPR-asemien kautta, mutta  siitä olisi pitänyt maksaa  jokin kymmenen tuhatta dollaria vuodessa  ja tähän  ei  Yle voinut suostua, eikä  asiasta kysyttäessä myöskään  UM ollut valmis maksamaan.  Mutta Kanadassa   edelleen käyttö  jatkui    englanninkielisen palvelun lakkauttamisen  saakka,  lokakuussa  2002.  Kun Yle englanniksi  vaikeni,  CBC  sijoitti  sen paikalle  Moskovan radion  (Voice of  Russia) englanninkielisen ohjelman.  Tämä huvitti  kanadalaisia  Suomen  tuntijoita.

European  Bouquet   Aasiassa ja  Australiassa

Yleisradion yhteistyö  Deutsche Wellen kanssa  laajeni  Aasiaan 1996.    DW oli koonnut   European Bouquet –nimisen  televisiokanavien  ryppään.  Siinä olivat   mukana   DW:n ohella  Italian, Espanjan, Ranskan ja Portugalin  ulkomaanlähetysten  televisiokanavat  sekä   pelkkinä  radioina  YLE,  Kanadan CBC:n ulkomaanpalvelu,  Hollannin  RN sekä muutama muu.  Kaikkki  European Bouquet –palvelun kanavat olivat  salaamattomia.  

Jakelijana  oli  AsiaSat –yhtiö  ja  palvelu peitti  valtavan  suurena jakelualueena  koko Aasian ja  Australian.    Ruotsi aloitti myöhemmin   televisiopalvelun  Thaicomin satelliitilla.  Suomen  TV Finland (alkoi 1998 Euroopassa) ei  koskaan mennyt  Aasiaan.

Muut aloittivat heti televisiolla,  YLE  radioilla

Yleisradion satelliittihankkeiden  alkuvuosille  oli   ominaista  se, että   kyse oli vain  radiokanavista.   Muutamassa  vuodessa   rakennettiin   kahden  rinnakkaisen kanavan jakelu   kaikkialle   Eurooppaan, Aasiaan ja  Australiaan  sekä osavuorokautinen kanava  Pohjois-Amerikkaan.   Etelä-Amerikkaan  oli mahdollisuuksia tulossa  vuosikymmenen vaihteessa, mutta  ne jäivät käyttämättä.

Kun muut maat  olivat avaamassa  televisiokanavia,  YLE   avasi  radioita.    Joku voi kysellä, miksi.  

Ilmeisesti  paras  selitys on  se, että  radiotoimiala ja televisiotoimiala  olivat  tuohon aikaan hyvin erillään. Televisiossa  ei ollut  kiinnostusta  ulkomaiseen  satelliittijakeluun, radiossa oli.  TV  Finland –kanava  saatiin lopulta  aikaan  yhteiskunnallisen painostuksen   kautta viisi vuotta  radiosatelliittitoiminnan alkamisen jälkeen 1998.  Se  sijoittui  manner-Euroopan   suomalaisten markkina-aluetta ajatellen onnettomasti  syrjäiseen satelliittiin.   Tämän takia   DW:n kautta lähetetty  pelkkä  radio   säilytti  yhä   yleisönsä, koska  DW,  ja sen mukana  YLE,  oli   satelliitissa, jonka  manner-Euroopan ”talonmiehet tunsivat”  ja  jonka antenni osoitti "oikeaan suuntaan" taivaalla.    Vuonna 1998  alkanut TV Finland  oli  ihan  muussa taivaspaikassa  ja  edellytti silloin Etelä-Euroopassa vielä aika suurta antenniakin.   Sellainen katolla oli herättänyt myös  usein kysymyksen, mistähän kaukaa muuttaneita  tuossa  asuu… 

 Maksutelevisio  TV Finland alkoi norjalaistaustaisen  Telenorin  tekniikalla.    Sen kautta jaettiin  kahta  Radio Finlandin  radiokoostekanavaa  ilmaisina.  Samat kanavat olivat kuitenkin  saatavilla  myös  Hotbirdissä pelkkinä radioina.  

Deutsche Welle  ei analogisen  palvelun päätyttyä  voinut enää vuokrata  kanavia  Yleisradiolle.  Eutelsat –palvelu (Hotbird) toteutui  sen jälkeen  digitaalisena  lontoolaisen  World Radio Networkin  kautta.    WRN oli  ollut Radio Finlandin  Pohjois-Amerikan suunnan jakelija  jo  vuodesta  1995.  WRN-sopimuksen  kirjaamattomana lisäetuna   YLE:n venäjänkieliset lähetykset  saivat  lisäksi  lähetysaikaa  paikallisesti Venäjällä.    Se, että  tällaisesta sovittiin Lontoossa  eikä Moskovassa  ei ollut oleellista.   Placement -palvelu on jatkunut  näihin (2012) päiviin  saakka Venäjällä,  mutta   Yleisradion lopetettua  tammikuussa  2012  yhteistyön  WRN:n kanssa   paikallislähetykset  Venäjällä  jäivät  toistaiseksi  "tyhjän päälle".

Takaisin pääsivulle. 

 Tästä linkistä satelliittiradion ohjelmarunkoon, esimerkkinä vuodelta 1997.