Digitaalinen kaukoradio tuli liian myöhään. Vastaanottimia odotettiin vuosia,  ensimmäinen sarjatuotantoon vasta 2009.

Vaikka perinteinen analoginen lyhytaalto säilytti merkityksensä niiden yleisöjen parissa, joilla ei ollut muuta kaikkialla saatavaa huokeaa välinettä (siis vaikkapa suomalaisten matkailijoiden viestimenä)  analoginen lyhytaalto ei enää vuosiin  ollut kilpailukykyinen useimmilla  yleismarkkinoilla, siis maiden valtaväestön parissa.  Lyhytaaltojen digitalisointi  tarjosi mahdollisuuden muuttaa tilannetta. Siihen ovat kuitenkin toistaiseksi tarttuneet vain harvat radioasemat, koska vastaanottimia on ollut heikosti saatavissa.

Kansainväliselle radiotoiminnalle oli 90-luvun lopulta lähtien tarjolla  uusi digitaalinen lähetysstandardi, DRM. Nimi tulee sanoista  Digital Radio Mondiale. Standardi  toi  keskeisiä etuja analogisiin lähetyksiin verrattuna, sekä vastaanottajan että tuottajan kannalta.  Standardia kehittäneen  ja markkinoineen DRM-konsortion lausunnot  pysyivät optimistisina vuosikausia, mutta lähetystoiminnan kehitys jäi suppeaksi.   Hankkeen nykyisestä  tilasta  saa kuvan  DRM-konsortion  sivuilta. Sivuilla on myös  ilmeisen ajantasainen aikataulu lähetysten saatavuudesta.

DRM:n avaamia mahdollisuuksia osoitti se, että myös kaupalliset asemat olivat pitkästä aikaa kiinnostuneet kansainvälisestä radiosta, esimerkiksi Radio Luxemburg (RTL) palasi  kansainvälisille aalloille. Syyskuun 2005 alussa RTL palautti eetteriin englanninkielisen Radio Luxembourgin. Kanava oli suunnattu Brittein saarille, mutta lähettimet olivat manner-Euroopassa. Englanninkieliset lähetykset DRM-standarilla  kuitenkin loppuivat alkuvuodesta 2008.  Saksankielinen  RTL Radio  on  sen sijaan jatkanut  DRM-standardin lähetyksiä osan vuorokautta.  RTL Radio käyttää sekä keskiaaltoja että lyhyitä aaltoja.  RTL:n lähetysajat ovat DRM-konsortion sivuilla Broadcast Schedules-osiossa.

DRM-lähetyksiä on määrällisesti vähän. Euroopassa  BBC ja Deutsche Welle jakavat yhtä kanavaa, käyttäjiin kuuluvat myös mm Vatikaanin radio ja Kiinan ulkomaanlähetykset.  Joihinkin suuntiin DRM-signaalia käyttävät myös  Japanin NHK ja  Voice of  Russia.

Kehitys olisi edellyttänyt vastaanottomia. Ilman lisälaitteita toimivia  DRM-vastaanottimia ei ole ollut  saatavilla, ainakaan kokeiluversioita lukuunottamatta. Markkinoille tuli kuitenkin black boxeja, jotka voitiin yhdistää tietokoneeseen ja DRM-standardin kuuntelu  antennin kautta oli mahdollista. Talvella 2009 vihdoin kerrottiin ílman laptop-kytkentöjä toimivan vastaanottimen tulosta myyntiin.   Vastaanottimesta oli tietoja  Radio Nederlandin sivuilla.

Vuodesta 2006 saatavilla olleita tietokoneeseen liitettäviä DRM-vastaanottimia edusti esimerkiksi "Digital World Traveller".  Tuote on sen nettisivun mukaan loppuunmyyty, mutta tietoja on osoitteessa   http://www.codingtechnologies.com/products/digtrav.htm  

Lyhytaaltojakelun kilpailukyky riippuu kohdeyleisöstä.

 Lyhytaaltolähetysten, oli sitten kyseessä DRM tai analoginen, keskeinen kilpailuetu, on laaja alueellinen kattavuus (esim kokonainen maanosa) ja samalla riippumattomuus kohdealueen maiden  viestintäolosuhteista.

Lyhytaaltolähetykset ovat  käytännöllinen tapa palvella hajallaan asuvia suuriakin yleisöjä. joiden tavoittaminen paikallisviestimillä ei kielen, poliittisten olojen tai markkinoiden takia  ei ole mahdollista. Teollisuusmaiden valtaväestöjen arkiviestimenä analoginen LA on menettänyt kilpailukykynsä. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että esimerkiksi maailmalla liikkuvien  suomalaisten palvelussa vapaasti etenevä radio olisi käynyt tehottomaksi.  Digitaalinen DRM-teknologia  tarjosi  paremman äänenlaadun. Se kuitenkin jäi odottamaan vastaanottimien kaupallista saatavuutta ja sinä aikana monen radioaseman kiinnostus lopahti, mm analogisen toiminnan kustannusten takia. Jos ja kun vastaanottimia on joskus kohtuuhintaan saatavilla, DRM-teknologia  voisi palauttaa  korkeataajuuslähetykset myös ns suurelle yleisölle suunnattuun viestintään. Edellytyksenä  tietenkin on, että  ohjelmaa lähettävä radiolaitos  on  sentyyppisestä palvelusta kiinnostunut  ja pyrkii palvelemaan  kaukaisiakin yleisöjään vapaasti etenevillä  radioaalloilla. 

Lähetyspaikka kohtuukaukana parantaa  saatavuutta.

Hyvän signaalin turvaamiseksi kansainvälisen radion toimijat yleensä hankkivat lähetyspaikan mahdollisimman läheltä kohdealuetta tai paikasta, josta on ainakin häiriötön etenemistie kohdealueelle. Suomalainen ratkaisu, eli lähetykset vain Suomen maaperältä, on kansainvälisesti  katsottuna poikkeus. Radioasemille lähetyspalveluja  tarjoavat  yritykset myyvätkin  nykyisin "saatavuuspaketteja" ja lähettävät  parhaiten kohteeseen soveltuvista paikoista. Varsin pienilläkin  toimijoilla  on lähettimiä  eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Sveriges Radio lähetti  kansainvälisiä lähetyksiään mm Kanadasta ja Madagaskarilta, ei ao maihin vaan sieltä kansainvälisesti. Talven 2008-2009 aikataulussa  Radio Swedenin palveluun kuului mm lähetys Madagaskarilta  Eurooppaan. Joissakin aloissa pimeän talven eurooppalaisissa etenemisolosuhteissa  hyvin toimiva ratkaisu. Yleisradio kilpailutti  ulkomaisia jakelijoita vuonna 2005.  Hanke olisi voinut johtaa  lähetyspisteiden hajauttamiseen ja  aiempaa parempaan palvelutasoon.  Yleisradio kuitenkin päätti luopua koko sektorista.  Nyttemmin myös Radio Sweden on ilmoittanut luopuvansa lyhytaaltojakelusta. lue lisää

Radion kulut vakiot. Nettijakelun kulut kasvavat yleisömäärän mukaisesti.

Internet on sekä tuottajalle että vastaanottajalle hankala ja kallis tapa lähettää radiota. Netti on edullinen lähettäjälle vain verraten pieniä yleisöjä palveltaessa. Eetterissä etenevän radion suuri etu on kiinteä kustannustaso, joka ei heilahda, oli vastaanottajia paljon tai vähän. Tuo kustannustaso on kuitenkin  suuritehoisia lyhytaaltolähettimiä käyttettäessä korkea.   Entä mitkä ovat  satelliittijakelun edut ja haitat? Katso vertailutaulukkoa eri jakeluteistä. lue lisää