...  ulkomaanmediasivuja

 
i
Mitä on
ulkomaanmedia?

Ulkomaanmedian keskeinen periaate on yleensä se, että vastaanotto kohdealueella ei ole riippuvaista alueen omasta viestintäjärjestelmästä, vaan yleisö ulkomailla on suoraan lähettävän tahon kuuntelijoita tai katselijoita.

Tämän ohessa ulkomaanmedia voi toimia aineiston tuottajana kohdealueen viestimille. Toimintamalliin kuuluu mm viime vuosina yleistynyt "placement" eli ohjelmien vapaa antaminen edelleenkäyttöön paikallisilla asemilla, yleensä suorana satelliittijakeluna. Kolmas levikkitie on saatavuus journalistisena lähteenä paikallisille viestimille.

Yleensä ulkomaanmedia mielletään vieraskieliseksi toiminnaksi eli niin sanotuksi "ulkomaantiedotukseksi". Yhtä lailla se on kuitenkin oman maan kansalaisille ulkomailla suunnattua palvelua. Esimerkiksi Yleisradion nykyinen ulkomaantoiminta tuo suomalaisen radion suomalaisille likimain kaikkialla maailmassa suomeksi ja ruotsiksi.

Ulkomaanmedian tehtävät ja olemassaolo tietenkin riippuvat kansallisista painotuksista ja esimerkiksi siitä, mitä eri maissa nähdään julkisen median tehtäviksi ja mitä ei. Ulkomaanmedia voi tietenkin olla myös puhtaasti kaupallista.

Pohjoismaista vain Ruotsi pitää yllä tällä hetkellä laajamittaista vieraskielistä ulkomaanradiota. Suomi, eli käytännössä Yleisradio, lopetti länsikieliset (saksaa, ranskaa, englantia) ohjelmat vuonna 2002. Venäjänkielistä palvelua YLE jatkaa. Ruotsi on päin vastoin lisännyt kieliä ja aloittanut mm arabimaailmaan suunnattuja lähetyksiä. Ennen vuotta 2002 YLE ja Sveriges Radio olivat ulkomaanmedioina aika tasaväkisiä, nykyisin SR on alueellisesti johtava ulkomaanmedia Yleisradion keskityttyä lähinnä vain oman maan kansalaisten palveluun ulkomailla.

Ulkomaanmedian rahoitus vaihtelee. Usein rahoittaja on valtio, esimerkiksi ulkoasiainhallinto. Toisaalta monissa maissa toiminta on osa julkisen palvelun radiota ja televisiota, ja perustuu yhtiöiden normaaliin rahoituspohjaan. Tässä mainittu Sveriges Radion vieraskielinen ulkomaantoiminta maksetaan sikäläisin lupamaksuvaroin, ei nykyisin erikseen valtion rahoituksena. Yleisradion lopettamispäätös vuonna 2002 muotoiltiin lähinnä niin, että
lupamaksurahoitteisen yhtiön tehtäviin ei kuulu ohjelmien tuottaminen "ulkomaalaisille ulkomailla".

Vapaaasti saatavan ulkomaanmedian rinnalle on viime vuosina kehittynyt palveluita, jotka  perustuvat internet-pohjaisiin mobiiliratkaisuihin. Tällaisia palveluita kuitenkin leimaa voimakas riippuvuus kohdealueen paikallisista verkoista ja viranomaisista, eikä niitä siten voi pitää jakelullisesti ulkomaanmediana, vaikka sisältö sellaista olisikin. Suuret ulkomaanmediatoimijat yleensä yhdistävät  eri jakeluteitä kohdeyleisön tarpeita ja yleisön tavoittamista varten.


 

 

Netti vai eetteri? Radioaallot ylivoimaisia  äänen jakelussa, jos vähänkään yleisöä.    

 Internet on epäkäytännöllinen ja ennen kaikkea kallis tapa lähettää audiota eli radio-ohjelmaa. Internet on kallis sekä lähettäjälle, joka joutuu hankkimaan käyttöön riittävän kapasiteetin, että myös vastaanottajalle. Erityisen kallis vastaanottajalle on nettiin perustuva mobiili.  Internetin monipuolisuutta tekstin ja äänen yhdistelmänä radiolähetys ei tietenkään voi korvata.

Katso taulukkoa eri jakeluteiden saatavuudesta ja kustannuksista.
Avaa taulukko

Netti ei ole "vapaasti etenevää" signaalia, vaan jokaiselle käyttäjälle muodostuu oma yhteys Suomesta saakka, tai lähimmältä peiliserveriltä. Jos siis vaikkapa Australiassa on yksitoista kuuntelijaa, sinne muodostuu yksitoista yhteyttä. Jos kuuntelijoita sata, yhteyksiä on sata. Mitä enemmän kuuntelijoita, sitä enemmän yhteyksiä, sitä enemmän kapasiteettia ja sitä suuremmat kulut.

Suurissa kuuntelijamäärissä korostuu tavallisen radiolähetyksen kustannushyöty. Kuuntelijoita voi olla rajaton määrä, kustannus on vakio. Aivan pienissä kuuntelijamäärissä netti on järkevä, mutta niin pienissä määrissä suomalaisten tarpeet maailmalla eivät liiku.

Lisäksi on muistettava, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia nettiin. Netin hankinta- ja käyttökulut vaihtelevat maittain. Joissakin maissa sen saaminen on todella vaikeaa ja kallista. Radio sensijaan on riippumaton kohdealueen viestintärakenteista. Samaa lähetystä voi kuunnella niin Espanjassa kuin meren takana Marokossa, tai niin Intiassa kuin Pakistannissakin. Ja radio toimii sielläkin, mihin kännykkä ei kanna. DRM-lähetysstandardi tulee entisestään parantamaan radion kilpailukykyä. Raja-aitoja luova ja kuuntelijan varallisuudesta riippuva nettiradio ei myöskään istu kovin hyvin nk julkisen palvelun arvoihin.

Netin kustannuksiin kuuluvat sitten vielä tekijänoikeusmaksut. Siihen aihepiiriin en tässä puutu.

Takaisin pääsivulle

Radio toimii parhaiten hyvältä lähetysetäisyydeltä

Useimmat kansainvälisiä lähetyksiä tarjoavat yhtiöt käyttävät radioasemia, jotka ovat sopivalla etäisyydellä kohdealueesta. Tämä ei tarkoita paikallista ULA-vuokraamista, vaan maailmanradiolähettimien sijoittumista kohtuuetäisyydelle. Sveriges Radio lähettää ohjelmiaan mahdollisimman suotuisista paikoista suhteessa kohdealueeseen. Esimerkiksi SR:n lähetykset Etelä-Aasiaan suunnataan Madagaskarilta koilliseen. Etenemistie Aasiaan on teknisesti helpompi kuin mantereen yli Ruotsista. Vastaavasti Madagaskarin lähettimien omistaja Radio Nederland lähettää Ruotsista Kanarian saarille, sen omat lähettimet Hollannissa olisivat liian lähellä. Yhteistyökuviot alkoivat maailmalla kylmän sodan vuosina. Suomi ei tuolloin voinut tällaista ajatellakaan.

Tässä mainittu Ruotsin ja Hollannin esimerkki kuvaa radioyhtiöiden välisiä järjestelyjä. Tietenkin lähetinoperaattorit voivat oma-aloitteisesti sijoittaa asiakkaan lähetykset mahdollisimman edulliseen lähtöpaikkaan. Joillakin operaattoreilla (esim VT Communications) on suuritehoisia asemia ympäri maailman. Myös Suomessa viime vuosina keskeisellä Ranskan TDF:llä on maailmanradioasemia myös Ranskan merentakaisilla alueilla, joskin vähemmän kuin alan suurimmilla yrityksillä. 

Takaisin pääsivulle