Vuorokausikatsauksilla oli kattavuustavoite

 Viimeistään  70-luvulla  oli  selvää, että  kattavan uutispalvelun tarjoaminen eri maanosasuuntien ja aikavyöhykkeiden lähetyksiin  ei onnistunut  poimimalla kotimaan verkoista jokin sopiva uutisohjelma.  Vielä 60-luvun alussa Päivän Peili oli voitu toistaa seuraavana iltapäivänä Pohjois-Amerikkaan  kotimaan uutisten tuoreuden suuremmin kärsimättä. Ratkaisuksi kehitettiin ns vuorokausikatsaukset. Niiden keskeinen periaate oli  kotimaan "uutisvuorokauden" unohtaminen.  Suomessahan oli mm se periaate, että edellisen illan uutisiin ei palata  aamuissa.

Vuorokausikatsaukset  tarjosivat kullekin alueelle   "Suomen uutisvuorokauden"   lähetyshetkestä  luettuna.  Niinpä esimerkiksi Pohjois-Amerikan  aamukatsaus  klo  15.00 tai  15.30 Suomen aikaa kattoi edellisen illan ja aamun keskeiset aiheet. Jos kyse oli ns. jatkuvasta jutusta  se päivitettiin yleensä  tuoreesta taustoitukseen. Uutisten kirjoittamisessa  ei ollut yksinkertaista  välittää  esimerkiksi jokin meneillään ollut tapahtuma siten, että sen kehitys oli mukana  alusta saakka ja senhetkinen myös.  Jokaista lähetystä varten oli verrattava, mitä oli sanottu vuorokautta aiemmin.

Radio Finland  pyrki ottamaan huomioon sen, että osa yleisöstä oli ollut kauan poissa  Suomesta.  Vuorokausikatsaukset kuitenkin suunniteltiin ensisijaisesti  ulkomailla tilapäisesti  oleville suomalaisille.

Laajimmillaan vuorokausikatsauksia  lähetettiin seitsemänä painoksena, joilla oli vielä nauhalähetyksiä.   Ilmeisesti laajin yleisö oli  aamulla yhdeksältä Suomen aikaa lähetetyllä katsauksella, joka  tavoitti yleisöä Euroopassa ja  pitkää tietä Australiassa.  Sitä seurasivat Itä-Aasian lähetys ennen puoltapäivää ja sitten iltapäivällä  Etelä- ja Pohjois-Amerikan lähetykset.

Ensimmäinen
televisioäänen
radiokäyttäjä

Radio Finlandin Tänään oli  Yleisradion ensimmäinen radiolähetys, joka säännönmukaisesti  alkoi käyttää  television ääntä. Tämä tapahtui jo 1980-luvun alkupuolella.  Yksinkertaisena syynä oli se, että television uutisjutut saattoivat olla tiivistetympiä ja  niitä oli ehditty  valmistella pitempään kuin radion juttuja.  Joitakin nimekkäitä toimittajia oli myös siirtynyt televisioon, joten heidän  juttujaan kannatti edelleen käyttää.

Vuorokausikatsaukset eivät olleet riippuvaisia Yleisradion aineistosta sikäli, että tilanteen vaatiessa voitiin käyttää STT:tä tai suoraan saatuja tiedotteita. Mutta nämä tilanteet olivat poikkeuksellisia. Näin äkkiseltään muistan ainakin KOP:n ja SYP:n yhdistymisen menneen Yleisradion taajuuksilla ensimmäisenä ulos RF:n vuorokausikatsauksessa, joka oli  juuri alkamassa iltapäivän alussa, kun STT välitti uutisen.

On korostettava, että  vuorokausikatsausten tekemiseen suhtauduttiin varsin vakavasti.  Lähetyksissä pyrittiin ennen kaikkea  sellaiseen kattavuuteen, että kuuntelija  voi luottaa  saaneensa  sen  vuorokauden keskeiset aiheet, laskettuna ao lähetysajan ohjelmasta vuorokautta aiemmin.  Kussakin vuorossa oli yleensä vain yksi toimittaja, joka hoiti parin vuorokausikatsauslähetykset ohella myös muuta tuotantoa. Näin koko toiminta pyöri suunnilleen neljän  suomenkielisen toimittajan voimin ja aikaa jäi myös  erikoisohjelmiin ja mm selkosuomilähetyksiin.

Vuorokausikatsaukset alkoivat kymmenminuuttisina vuonna 1980. Puolen tunnin lähetyskestoihin siirryttiin 1982.

Pitkään nimenä Tänään

Vuorokausikatsaus kulki pitkään nimellä Tänään.  90-luvun lopulla  Radio Peili (nykyinen YLE Puhe)  kuitenkin otti nimen käyttöönsä, joten Radio Finlandin lähetyksistä tuli sitten vain vuorokausikatsauksia.  Radio Peilin Tänään oli  kuitenkin toisentyyppinen tuote.

Vuorokausikatsauksia kehitettiin  vielä  90-luvun lopulla rakentamalla ohjelmalle  varsin tarkka formaatti. Paikkansa oli  pääjutuilla, taloudella, kevyemmillä jutuilla ja urheilulla.  Alusta saakka Radion urheilutoimitus laati  vuorokausikatsauspalveluun viisiminuuttisen, yleensä kerran vuorokaudessa Suomen loppuillasta.

Radio Peilin  aloittaessa  sen tunnin mittaisen klo 23.30-00.30 -koosteen oli määrä korvata loppuillan vuorokausikatsaus, jota oli tehty klo 22.15-.   Peilin ohjelma osoittautui kuitenkin kattavuudeltaan vaihtelevaksi, koska se perustui äänen saatavuuteen. Peilissä ei silloin tehty sähkeitä.  Radio Finlandilla ei ollut enää mahdollisuuksia  aloittaa  omia vuorokausikatsauksiaan uudelleen, mutta ratkaisuna  alettiin toistaa klo 22:n uutisia yön mittaan  ja  varhaisaamuun  tehtiin typistetty vuorokausitiivistelmä illan aineistosta.

Vuorokausikatsaukset poistuivat  ohjelmistosta  vuoden 2006 aikana, kuten paljon muutakin.  Lyhytaaltojakelun viimeisinä alasajon kuukausina näköjään  palattiin osittain  50-luvun "mitä kohdalle sattuu"  -tilanteeseen.  Erona 50-lukuun oli kuitenkin  se, että  silloin kotimaisia uutislähetyksiä oli todella vähän ja kattavuus toteutui siten. 

Osa vuorokausikatsauksista lähetettiin myös  satelliittijakelussa ajatellen aikaerojen takaisia kuuntelijoita mm Aasiassa ja  Australiassa.

Pitkän aikaa  aamuvuoro alkoi klo 5.00 ja ensimmäisenä tehtävänä oli käydä lukemassa merisää Radio Suomen puolella klo 5.35.

Radio Finlandin suomen- ja ruotsinkielinen palvelu  järjestettiin omaksi toimituksekseen 90-luvun lopulla. Tämä antoi lisää mahdollisuuksia kehittää vuorokausikatsauksia.  Suomen- ja ruotsinkielinen  palvelu oli  vuoden 1997 strategiassa määritelty keskeiseksi  Radio Finlandissa, mutta se oli kuitenkin joissakin työjärjestelyissä  kärsinyt  silloin laajan vieraskielisen palvelun tarpeista.