Vuorokausikatsauksilla oli kattavuustavoite
Viimeistään
70-luvulla oli selvää, että kattavan uutispalvelun
tarjoaminen eri maanosasuuntien ja aikavyöhykkeiden lähetyksiin
ei onnistunut poimimalla kotimaan verkoista jokin sopiva
uutisohjelma.
Vielä 60-luvun alussa Päivän Peili
(silloin 19.10) ja I dag (silloin 19.30) oli voitu toistaa seuraavana iltapäivänä
Pohjois-Amerikkaan kotimaan uutisten tuoreuden suuremmin
kärsimättä.
Ratkaisuksi kehitettiin ns
vuorokausikatsaukset. Niiden keskeinen periaate oli kotimaan
"uutisvuorokauden" unohtaminen. Suomessahan oli mm se periaate,
että edellisen illan uutisiin ei palata aamuissa.
Pitkään nimellä "Tänään"
lähetetyt vuorokausikatsaukset tarjosivat kullekin
alueelle "Suomen uutisvuorokauden"
lähetyshetkestä luettuna. Niinpä esimerkiksi
Pohjois-Amerikan aamukatsaus klo 15.00 tai
15.30 Suomen aikaa kattoi edellisen illan ja aamun keskeiset aiheet.
Jos kyse oli ns. jatkuvasta jutusta se päivitettiin yleensä
"tuoreesta taustoitukseen".
Uutisten kirjoittamisessa ei
ollut yksinkertaista välittää esimerkiksi jokin meneillään
ollut tapahtuma siten, että sen kehitys oli mukana alusta saakka
ja senhetkinen myös. Jokaista lähetystä varten oli verrattava,
mitä oli sanottu vuorokautta aiemmin. Jos illalla
jokin asia oli kesken eikä sen
painoarvo puoltanut päivystämään jäämistä, käytettiin
mahdollisuuksien mukaan "tulevaa imperfektiä", sanomalehtien
varhaispainoksista tuttua.
Radio Finland pyrki ottamaan huomioon sen,
että osa yleisöstä oli ollut kauan poissa Suomesta ja
taustaa oli lisättävä. Vuorokausikatsaukset kuitenkin
suunniteltiin ensisijaisesti ulkomailla tilapäisesti
oleville suomalaisille.
Laajimmillaan
vuorokausikatsauksia lähetettiin seitsemänä painoksena, joilla
oli vielä nauhalähetyksiä. Ilmeisesti laajin yleisö
oli aamulla yhdeksältä Suomen aikaa lähetetyllä katsauksella,
joka tavoitti yleisöä Euroopassa ja pitkää tietä
Australiassa. Sillä oli selkäesti yleisönään myös
"uutisfriikkejä", joita kiinnosti esim Ylen radion ja tv:n
uutisten yhteensovittaminen.
Sitä seurasivat Itä-Aasian lähetys ennen puoltapäivää ja sitten iltapäivällä Etelä- ja Pohjois-Amerikan lähetykset.
Ensimmäinen
televisioäänen
radiokäyttäjä
Radio
Finlandin Tänään oli Yleisradion ensimmäinen radiolähetys, joka
säännönmukaisesti alkoi käyttää television ääntä. Tämä
tapahtui jo 1980-luvun alkupuolella. Yksinkertaisena syynä oli
se, että television uutisjutut saattoivat olla tiivistetympiä ja
niitä oli ehditty valmistella pitempään kuin radion
juttuja. Joitakin nimekkäitä toimittajia oli myös juuri siirtynyt
televisioon, ja heidän juttujaan kannatti edelleen käyttää.
Vuorokausikatsaukset
eivät olleet virallisesti riippuvaisia Yleisradion
uutistoimitusten aineistosta sikäli, että tilanteen vaatiessa voitiin
käyttää STT:tä tai suoraan saatuja tiedotteita. Mutta nämä tilanteet
olivat poikkeuksellisia. Näin äkkiseltään muistan "suurista
uutisista" ainakin KOP:n ja SYP:n yhdistymisen menneen
Yleisradion taajuuksilla ensimmäisenä ulos RF:n vuorokausikatsauksessa,
joka oli juuri alkamassa iltapäivän alussa, kun STT välitti
uutisen. Muutaman lakon päättymisestä kerroimme myös ensin.
Mitään "omia juttuja" ei tehty.
On korostettava, että
vuorokausikatsausten tekemiseen suhtauduttiin varsin vakavasti.
Lähetyksissä pyrittiin ennen kaikkea sellaiseen kattavuuteen,
että kuuntelija voi luottaa saaneensa sen
vuorokauden keskeiset aiheet, laskettuna ao lähetysajan ohjelmasta
vuorokautta aiemmin.
Vuorokausikatsaukset alkoivat
kymmenminuuttisina vuonna 1980. Puolen tunnin lähetyskestoihin
siirryttiin 1982. 90-luvulla aamuvuoro alkoi jo viideltä ja
ensimmäisenä tehtävänä oli käydä lukemassa merisää Radio Suomen
puolella klo 05.35.
Radio Finlandissa tehtiin myös
suomenkielisen radion ensimmäistä päivittäistä
varhaisaamun lehtikatsausta, joka kattoi sekä uutis- että
pääkirjoitussivuja. Kerroimme kauas maailmalle ja
aika lähellekin, miltä lehdet näyttivät. Katsaus
meni ulos pitkään klo 6.55 ja oli mukana
Tänään-kierrossa päivän ajan. Kotimaan radio teki vielä
tuolloin vasta päivällä tuotettuja sanomalehtikatsauksia.
Pitkään nimenä Tänään
Vuorokausikatsaukset
lähetettiin ensimmäiset lähes parikymmentä vuotta nimellä
Tänään. Nimi oli ollut käytössä Päivän Peilin
edeltäjällä kotimaan radiossa. 90-luvun lopulla Radio
Peili (nykyinen YLE Puhe) kuitenkin otti nimen käyttöönsä, joten
Radio Finlandin lähetyksistä tuli sitten vain vuorokausikatsauksia.
Koska olimme samassa
osastoyksikössä ja koska Peili oli yksikön
kehityspainopistesuunta, ohjelmanimen menettämiselle ei
voitu tehdä mitään. Se vain meni. Radio Peilin Tänään
oli kuitenkin hyvin toisentyyppinen tuote.
Vuorokausikatsauksia kehitettiin
vielä 90-luvun lopulla rakentamalla ohjelmalle varsin
tarkka formaatti. Paikkansa oli pääjutuilla, taloudella,
kevyemmillä jutuilla ja urheilulla. Alusta saakka Radion
urheilutoimitus laati vuorokausikatsauspalveluun
viisiminuuttisen, yleensä kerran vuorokaudessa Suomen loppuillasta.
Radio
Peilin aloittaessa tunnin mittaisen klo 23.30-00.30
-koosteensa sen oli meillä määrä korvata loppuillan
vuorokausikatsaus, jota oli tehty klo 22.15-. Peilin
ohjelma osoittautui kuitenkin kattavuudeltaan vaihtelevaksi, koska se
perustui äänen ja inserttijuttujen saatavuuteen - eikä jonkin aiheen
hoitamiseen alusta loppuun otettu periaatteeksi. Peilissä ei
tehty
sähkeitä eikä siten jonkin uutisen sellainen kehitysvaihe,
joka Suomessa oli jäänyt sähkeen varaan, tullut huomioiduksi.
Radio Finlandilla ei ollut enää mahdollisuuksia (kun Peilin
alkaessa toimittajavoimia oli leikattu) aloittaa omia
vuorokausikatsauksiaan uudelleen, mutta ratkaisuna alettiin
toistaa klo 22:n uutisia yön mittaan ja varhaisaamuun
tehtiin omin voimin typistetty vuorokausitiivistelmä illan
aineistosta.
Minkäänlaista arvostelua Peilin
tai yksikön Uudet palvelut -johdon suuntaan ei Radio Finlandista
koko tästä surkeasta episodista esitetty, koska se olisi
ollut johdon preferenssien kyseenalaistamista ja vain vaikeuttanut
tilannetta.
Vuosia myöhemmin kuulin, että
uutisasiantuntemuksen heiveröisyyteen Peilissä oli jostain kiinnitetty
huomiota ja sisältöä selviteltykin ulkopuolisin voimin.
Mutta aloite ei mitenkään tullut Radio Finlandista.
Erillinen toimitus varsin myöhään
Radio
Finlandin suomen- ja ruotsinkielinen palvelu järjestettiin omaksi
toimituksekseen 90-luvun lopulla. Tämä antoi lisää mahdollisuuksia
kehittää vuorokausikatsauksia.
Suomen- ja ruotsinkielinen
palvelu oli vuoden 1995 strategiassa määritelty keskeiseksi Radio
Finlandissa, mutta työjärjestelyihin oli jäänyt erilaista
vieraskielisten toimittajien. lähinnä englanninkielisten,
passausta. Muodostamalla erillinen toimitus tämä
nokkimisjärjestys hävisi.
Kussakin vuorossa oli yleensä vain yksi toimittaja,
joka hoiti parin vuorokausikatsauslähetyksen ohella myös muuta
tuotantoa. Näin koko toiminta pyöri suunnilleen neljän suomenkielisen
toimittajan voimin ja aikaa jäi myös erikoisohjelmiin ja mm
selkosuomilähetyksiin.
Vuorokausikatsaukset
poistuivat ohjelmistosta vuoden 2006 aikana, kuten paljon
muutakin. Lyhytaaltojakelun viimeisinä alasajon kuukausina 2006
huomasin (itse silloin Pohjois-Amerikaan kuuntelijaksi muuttaneena) Pasilassa palatun
osittain 50-luvun "mitä kohdalle sattuu"
-tilanteeseen.
Erona 50-lukuun oli kuitenkin se, että
silloin kotimaisia uutislähetyksiä oli todella vähän ja kattavuus
toteutui siten. Syksyllä 2006 ei lähetysten perusteella Pohjois-Amerikassa enää saanut tolkkua Suomen uutisista.
Viikkopeilit
Radio
Finlandin palveluun kuului myös Viikkopeili. Sitä oli tehty
jo ennen suuria supistuksia 50-luvulla, toimittajana mm
Mauri Soikkanen. Viikkopeili alkoi uudelleen 70-luvun
puolivälissä siten, että Päivän Peilin toimittajat kokosivat sen
lisätyönä., ylimääräistä korvausta vastaan, toimittajina olivat siten
mm Ilkka Toivonen, Leena Pakkanen ja pisimpään Risto Pohjanpalo. Ennen
puolituntista Viikkopeiliä vielä Kesäkadulla sijainnut "UMP"
oli teettänyt radiouutisten Jarmo Ratisella lyhyempää
viikkokatsausta. (Soikkasella ja kollegoillaan katsausta oli
teetetty o.t.o -työnä. Sen vaikutuksesta ulkomaanlähetysten
asemaan radiossa on mainittu toisaalla.) Radio Finlandin
kotimaankielisten toimittajien tehtäväksi Viikkopeili siirtyi
vasta 90-luvun puolivälin jälkeen.
Ohjelmatoimintakatsaukseen.
Monikanavainen "kanava"